tiistai 18. lokakuuta 2016

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...

Sitähän se usein on, elämä, varsinkin koirien kanssa. Mutta mitä niiden terveyteen tulee, ottaisin oikein mieluusti tylsän, tasapaksun ja kultaisen keskitien. Mutta ei. Jos on Elvien maksa-arvot olleet laskussa, niin nyt on sitten taas pissassa kiteitä ja tällä kertaa oikeen kahta sorttia. Liian emäksisessä virtsassa kehittyviä struviittikiteitä, sekä liian happamassa kehittyviä kalsiumoksalaattikiteitä. Mielenkiintoista, varsinkin kun virtsan ph on 7. Nyt tehdään ruokintaan vain pieniä muutoksia, mutta Elvien juomista on lisättävä, sehän on koira joka ei juo, ei edes lenkin jälkeen. Se saakin ruoka-annoksensa lähinnä keittomuotoisena, jotta edes jonkin verran nestettä menisi. Mutta koska sekään ei riitä, täytyy ottaa järeämmät keinot käyttöön ja tarjota muutaman kerran päivässä makuvettä, se kyllä maistuu. Sitähän ei tietenkään voi olla koko ajan tarjolla, sillä se maistuu myös niille jotka juovat myös ihan tavallista vettä ;)
Pissa kontrolloidaan muutaman viikon päästä ja pitäisi ne maksa-arvotkin tsekata vielä tänä vuonna. Elvien pitäisi päästä hammaskiven poistoon, mutta ei sitä voi tehdä silloin jos maksa-arvot ovat pyllyllään. Tai toki voi, mutta koko toimenpide pelottaa jo muutenkin kun koiran historia on mitä on. Mutta sitä odotellessa Elvien mielipide tästä kaikesta:


















Kössikin käväisi vuositarkastuksessa ja vielä otettiin reseptillinen lääkkeitä. Lääkäriin meneminen aikaistui gabapentiini-sählingin takia. On se vaan kiva mennä apteekkiin ja kuulla että ei oo, eikä ihan heti tuu. Varsinkin kun kokonaisen vuoden on tuotetta ollut Veikkolan apteekissa koko ajan varastossa. Syynä ei-oohon on YA:n raaka-ainepula, joten meidän oli pikapikaa juostava elliin hakemaan resepti ihmispuolen gabaan, koska tätä lääkettä ei saa lopettaa äkisti. Asia onneksi selvisi ja nyt mennään tällä lääkkeellä siihen asti kun sitä oikeaa liuosta taas saa. Se on helpompi annostella ja se toimii ainakin Kössillä paremmin. Mutta kyllähän se ikävä tosiasia on että luopumisen hetki pikkuhiljaa lähestyy, koiralla toimii pää mutta kroppa lahoaa alta :(  Mutta mennään päivä kerrallaan, ihan niinkuin minkä tahansa asian kanssa :) Jospa tuo vielä pääsisi lumella leikkimään:

















Lokakuun alussa tuli ketuilla puoli vuotta täyteen! Ja edelleenkin mietin että vastako niin vähän, tuntuu että ovat olleet tuossa niin kovin kauan jo. Manta on jo perheen toiseksi kookkain koira, Elvie on jäänyt taakse. Testailin kerhomme uutta säkämittaa ja tulokset vaihtelivat hieman, mutta karvan alle 39cm:iin päädyin useammankin kerran, joten se olkoon 'virallinen' puolivuotismitta :) Tuulin kasvu on lähes pysähtynyt, se on sen saman karvan alle 35cm.
Lienen ennenkin toitottanut miten mielenkiintoista on seurata siskosten kehitystä, samasta puusta veistetyt mutta aivan erilaiset koirat sekä luonteen että ulkonäön puolesta.
Tuuli on villi luonnonlapsi, tytönhupakko, jolle nimi sopii kuin nyrkki silmään. Se ulvoo ja puhaltaa, ei enempää eikä vähempää kuin kuplia vesikupissa. Se mielestä elämä on ihanaa, kun hullu koira olla saa :D
Manta on siskoonsa verrattuna tosikko. Se ei viitsi lähteä kaikkiin humputuksiin mukaan, vaikka kyllä siitäkin se hullu puoli löytyy. Ulkonäöllisesti se on tällä hetkellä enemmän kettu kuin kettu itse, luonteen puolesta aivan erilainen kuin kukaan aiemmista shelteistämme. Mielenkiintoinen tapaus :)



















Molemmat luonnollisestikin niin kovin kovin rakkaita <3

Lääkärikäyntien lomassa olemme ehtineet myös juosta hallilla. Mama-Fayn kontaktikurssi on nyt takanapäin ja ohjatut normitreenit alkaneet. Aiemmin syksyllä Wilsonin kanssa juoksemani supermöllirataa muistuttava 1-luokan hyppyrata innoitti minut ilmoittamaan Fayn Lohjan kisoihin hyppyradalle. Treenit olivat sujuneet ihan ok, joten ajattelin että käytäisiin tekemässä se jännittävin ensimmäinen rata nyt alta pois. Juuri ennen kisoja sitten alkoivatkin ongelmat kepeillä, joten kovin suuria odotuksia ei radalta ollut. Fay myös roiskii rimoja aika iloisesti, joten tähän täytyy nyt open kanssa paneutua seuraavaksi. Yritin tehdä Faylle radalla hyppäämisen helpoksi ja jätin tiukat käännökset pois, mutta siltikin sieltä tuli kaksi rimaa alas. Lisäksi saatiin kielto putkelta ja tokihan sitten kepeiltäkin tuli se odotettu virhe. Loppujen lopuksi tulos oli hylly, sillä Fay juoksi ihan pokkana muurista ohi! Kukaan kavereista ei tätä huomannut, enkä edes minä joka olin siellä radalla :D Hylyn syy selvisi vasta kun katsoin radan tietokoneen ruudulta. Tässä tämä ihka ensimmäinen virallinen ralli. Ja Fayhän mitattiin siis miniksi, mikä ei liene kenellekään yllätys.

Fay hyppyrata Lohja 15.10.2016

Ja koska olin ottanut kisapäivän vapaaksi, pääsi Wilsonkin kisailemaan. Sen kanssa on nyt tehty kaikenlaista takapäätreeniä ja hyppytekniikkaa, vaikkakaan en jaksa uskoa sen juurikaan vaikuttavan jätkän tapaan edetä radalla. Toki treenejä jatketaan, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että en ehkä jaksa nähdä kamalan isoa vaivaa, koska tiedän että Wilsonin vauhti ei tule riittämään 3-luokassa mihinkään. Me mennään näillä eväillä mitä meillä on. Kun 3-luokka on edessä, mietitään asioita uudelleen. Seuraavan radan ansioista se on enää yhden LUVAn päässä.

Wilson Lohja 15.10.2016

Tällä radalla irtosi voitto. Tosin kolmanneksi tullut femman vai kympin tehnyt koira oli jotain kymmenen sekuntia nopeampi..

Tämmöistä tällä erää, jatkuu ensi numerossa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti