sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi pulkassa, koira kerrallaan






Kössi lähti luotamme maaliskuun lopulla. Talvi oli ollut sille todella vaikea, ja mitä pidemmälle kevääseen mentiin, sen liukkaampia kelejä luonto tarjoili. Todella hankalaa lihaksensa menettäneelle nivelrikkoiselle isolle koiralle. Meillä ei ollut enää vaihtoehtoja. Oleellista oli kuitenkin se, että Kössi sai kävellä vastaanotolle omin jaloin, kuin se olisi ollut menossa mihin tahansa kylään. Tätä ennen oltiin leikitty kokonainen tunti hallilla, eikä ollut väliä kipeytyikö kroppa, hetken päästä ei sattunut enää mihinkään.
Kössin sisarusparvesta on jäljellä enää kasvattajan oma koira Nevada. Niin upea pentue kaiken kaikkiaan, luonteet 10+ ja sydämet täyttä kultaa. 

Tällaisena lumihulluna me Kössin muistamme. Miljoona sydäntä 💗💗💗💗💗💗💗





Elvien vuosi on ollut sitä mitä pari aiempaakin, lääkäreitä, lääkäreitä ja vielä lisää lääkäreitä. Kuluneena vuonna sentään löydettiin syy korkeisiin maksa-arvoihin, krooninen hepatiitti. Syytä hepatiittiin ei sen sijaan tiedetä. Kortisonilla saatiin arvot kuitenkin normaaleiksi  ja myös pysymään sellaisena.
Homma ei kuitenkaan ollut selvä sillä että maksa-arvot normalisoituivat. Harmaita hiuksia aiheuttivat pitkän kortisonikuurin loputtua tulleet kipukohtaukset.  Epäonnistuneen Atopica-  lääkekokeilun jälkeen palasimme takaisin kortisoniin, jolla koira on ainakin tällä haavaa oireeton. Mikä kivun aiheuttaa, on mysteeri. On otettu kokeita ja ultrattu, eikä mitään selvää ole löytynyt. Nyt mennään lääkkeen kera koska homma toimii. 
Ruokavaliota olen joutunut Elvielle muuttamaan virtsasta löytyneiden kalsium-fosfaattikiteiden takia. Osa ruoka-annoksen lihasta korvautuu nykyään kasviksilla ja kvinoapuurolla.
Elvietä tullaan jatkossakin kontrolloimaan, oli oireita tai ei. Mikäs sen kanssa on mennessä kun se on maailman kiltein ja helpoin. Mietin tuossa päivänä eräänä että Elvien pissaa on tutkittu reilusti toistakymmentä kertaa, kaksi kertaa se on otettu suoraan rakosta, muina kertoina olen ottanut itse purkkiin. Elvien sisuskaluja on ultrattu ainakin kymmenen kertaa, näistä puolet maksan ongelmien takia. Sen maksasta on otettu sekä koepala tähystyksellä, että paksuneulanäyte, reilun vuoden välein. Sen selkä on magneettikuvattu aikanaan ja onhan se myös sterkattu. Mutta hei, kukas näitä laskee ;)





Fayn agilityn kisaura lähti toden teolla käyntiin tämän vuoden alussa. Vihdoin oltiin esteosaamisen suhteen tilanteessa, että uskalsin radalle sen kanssa. Kokonaisia ehjiä täyspitkiä ratoja ei oltu vielä saatu aikaiseksi, mutta meidän treeniradat tuppaakin olemaan aikas vaikeita. Heti tammikuussa ensimmäisistä kisoista tullut nollavoitto ja LUVA tuntui aivan uskomattomalta! Muutaman kuukauden takeltelun jälkeen se alkoi tuntua onnekkaalta vahingolta. Kisata olisimme halunneet touko-kesäkuussa paljon enemmän, mutta niin pöyristyttävää kuin se onkin, ei lauantaisin juuri ollut alempien luokkien kisoja järkevän matkan päässä. Ja sitten kun oli, sai jopa valita kahdesta kumpaan menee, eli typeriä päällekkäisyyksiä. Todella turhauttavaa. Loppukesän kisoja sotkivat juoksut. Syksyllä sitten vihdoinkin saimme puhdasta tulosta aikaiseksi ja nappasimme loput 1-luokan nollat peräkkäisistä kisoista.
Heti 2-luokan alussa vetäistiinkin sitten matto alta kun meidän uran tähän mennessä paras nollarata tuomittiin hylyksi tuomarin virheen takia. Näiden kisojen jälkeen startattiin vielä muutamat startit joissa tehtiin hyviä pätkiä, mutta ei kokonaista onnistunutta rataa. Fayn hieman oudolle käytökselle ja rimojen roiskimiselle löytyi syy takajalan venähdyksestä.  Mitään käsitystä ei ole milloin moinen on tapahtunut, eikä fyssarikaan heti ongelmakohtaa löytänyt, mutta pienen työstämisen jälkeen tuli kipukohta esiin. Lyhyen kipulääkekuurin ja levon jälkeen Fay oli taas normi, mutta päätettiin pitää saikun perään ihan kunnon aksaloma, joten esteillä ei olla oltu lähes kuukauteen.  Mutta kivaahan sinne on jo heti huomenna taas päästä.






Manta mantulaattori, hänen korkeutensa  (kirjaimellisesti) ja itsepäisyytensä.  Elokuussa aloitettiin agility juoksukontaktikurssilla, jossa Manta pääsi loistamaan varsinaisena hikarina. Kurssin jälkeen vielä ennen talvea käytiin useasti seuran kentällä treenaamassa puomia, mutta treenitahti hidastui hallikauden alkaessa. Manta on kuitenkin niin hulluna puomiin, että se on suorastaan vaikea saada tekemään mitään muuta :D Taisin aivopestä sen vähän turhan hyvin. Vaikka tykkään siitä, että Manta ei huuda ja kilju kuten äitinsä, toivoisin kuitenkin hieman enemmän sitä hullua intoa tekemiseen. Välillä homma toimii varsin hyvin, välillä on hyvinkin tahmeaa touhua. Aikaa tämä projekti tulee vaatimaan, enkä voi edes kuvitella asettavani mitään aikatavoitetta kisauran aloittamiselle. Manta on valmis sitten kun on, jos koskaan on. Jos homma alkaa maistua pask…puulle, lähden sen kanssa mejä-kurssille. Siinä tosin on laji mitä kiinnostaisi muutenkin kokeilla. Nenä näillä kakaroilla toimii! Manta pitäisi joka tapauksessa virallisesti mitata jossain välissä. Olen saanut sen kooksi kaikkea 41,5 ja 43 cm:n väliltä. Hui!





Tuuli, edelleen perheen kaunotar, vaikka mieluustihan minä näitä kaikkia katselen. Tuuli oli kuluneen vuoden aikana esillä kahdessa näyttelyssä saaden molemmista EH:n. Muuten se on kunnostautunut treenaamalla ja  oppimalla nopeasti kaikenlaisia temppuja. Se on hassu eläin, suorastaan koomikko. Valitettavasti se on myös aika stressiherkkä ja saa välillä paskahalvauksia ihan mitättömistä asioista. Näistä syistä johtuen sitä ei tulla käyttämään jalostukseen, vaikka terveys noin muuten sen sallisikin ja suorastaan puhuisi sen puolesta. Aika ja ikä ehkä tasoittavat luonnetta, mutta eipä se koiraa muuksi muuta. Myös Tuuli on opetellut hieman aksan alkeita, ja uusien sääntöjen valossa  voisin jopa tuonkokoisen medin kanssa lähteäkin kisaamaan, hypättävänä kuin olisi maksimissaan ne 4-kymppiset rimat. Aika näyttää..





Nooa nokinenä, pieni musta mies, aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä tammikuun lopussa. Tuolloin vielä vanhempieni luona asunut pikkumies oli jostain saanut sisuksiinsa jotain rautalankaa sisältävää.  Pelkkä tämän tekstin lukeminen saa minut voimaan pahoin:

Oli ihan käsittämätön onni ettei terävä rautalanka ollut aiheuttanut pahoja vaurioita kulkiessaan läpi suoliston. Onhan se toki voinut saada aikaan jotain pientä, itsestään parantunutta nirhaumaa. Mutta kun homma olisi voinut päättyä niin paljon pahemminkin. Tähdet olivat kerrankin kohdillaan ja Nooa toipui hyvin. Rautalangan alkuperä ei ikinä selvinnyt, mutta se nyt lienee selvää ettei koira sellaisenaan sitä ole syönyt..

Kesän kynnyksellä Nooa muutti takaisin meille. Elo äidin Yocun kanssa alkoi olla turhan räjähdysherkkää, joten oli parempi ottaa Nooa tänne. Mietin jo silloin, että etsinkö sille kodin toisaalta, mutta päätin kuitenkin kuvata sen ensin ja katsella vähän muutenkin jätkän menoa. Luustokuvista saatu kyynärtulos 1/0 oli iso pettymys. Selvittelyjen jälkeen käsissäni oli kennelliitosta kahden eri lääkärin kolme eri vaihtoehtoa 1-tulokselle: mahdollinen alkava nivelrikko, kasvun aikainen muutos, joka on pysähtynyt eikä vaivaa koiraa millään tavalla tai täysin normaali rakenne.
Ensireaktioni oli, ettei missään tapauksessa agia koiran kanssa. Ajan kanssa olen miettinyt, että jos en tuon varmempaa tai selkeämpää vastausta oireettoman kyynärän tilasta saa, uskallan ehkä harrastella koiran kanssa ja kontrollikuvata sen parin vuoden päästä.  On kuitenkin hyvin suuri todennäköisyys, ettei kyynärässä oikeasti ole mitään vikaa. Agi Nooan kanssa tarkoittaa siis tällä hetkellä lähinnä supermöllitasoista treenaamista ja koiran hallintaa. Jos Manta välillä etsii nameja hallin lattialta, on Nooalla vastapainoksi vauhtia ja vapaita liikkeitä :D Itse valitsemiaan, tietenkin ;) 

Ihan vuoden viimeisinä päivinä kävimme taas Nurmijärvellä Petbrosissa uimassa. Haalin mukaan koko lauman, ja vaikka alkuun tuntui hullulta ottaa kaikki viisi mukaan, ei pelkästään uimaan vaan myös kuivattavaksi, tein kuitenkin niin. Ja hyvinhän tuo sujui, olihan paikalla myös äitini parin koiran kanssa.


Allaolevan kuvan kera toivotan kaikille lukijoille ihanaa, valoisaa ja tervettä uutta vuotta 2018!!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti