Snowglow’s You Make It Thunder
'ELVIE' 12.6.2011 - 21.4.2022
Elvie kirmaa nyt tuolla jossain, missä kaikilla maailman koirilla on hyvä olla. En pysty sanoin kuvaamaan, kuinka tärkeä tämä koira minulle oli, heti ensimmäisestä vastasyntyneen valokuvasta aina viimeiseen henkäykseen asti. Ainakin tiedän, millaista on rakastaa niin että se tekee melkein kipeää 💜
Elvie koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI39485%2F11&R=88
Syntymäaika: 12.6.2011
Sukupuoli: narttu (steriloitu)
Kasvattaja: Lea Piironen, kennel Snowglow’s
Omistaja: Pia Helander
Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Selkä: LTV3, SP0
Silmät: ok (epävir 11/19)
Hampaat: oikea purenta, kaikki hampaat
Säkä: 37,7cm
Näyttelyt: EH
Agility: medi 3, joukkuepiirimestaruuskultaa vuodelta 2014.
’Sairaseläkkeellä’ lajista.
Toko: ALO
Muuta: Sairastaa idiopaattista kroonista hepatiittia (dg 3/17)
Muuta: Sairastaa idiopaattista kroonista hepatiittia (dg 3/17)
Elämäni sheltti, katsoi asiaa ja koiraa miltä kantilta
tahansa. Elvien ilmaantumista elämääni odoteltiin pitkään ja hartaasti, mutta
tokihan hyvää kannatti odottaa. Loppujen lopuksi kohtalolla oli sormensa
pelissä monessakin suhteessa ja sain Elvieni loppukesällä 2011.
Tämä pitkärunkoinen (ja –kuonoinen) neiti oli erittäin
varhaiskypsä ja motorisesti hyvin kehittynyt jo ennen luovutusikää. Se oli
kympin oppilas, lapsinero, joka oppi kaiken aivan todella nopeasti, sisäsiisti
se oli 3kk:n iässä. Tähän kun lisättiin kiltteys ja kuuliaisuus, oli
täydellinen paketti valmis!
Olin aivan haltioissani upeasta pennustani ja sen pyyteettömästä kiintymyksestä
minua kohtaan. Suhteemme kehittyi itsestään ja taisimme olla yhtä rakastuneita
molemmat <3
Elvien nuoruusiän ainoa, tosin sitäkin kiusallisempi ongelma
oli autopahoinvointi. Pahimmillaan emme päässeet kuin muutaman sata metriä
pihastamme koiran jo oksentaessa. Pitkän ja määrätietoisen ehdollistamiskauden
jälkeen autoilu lopulta alkoi sujua, ja jo useamman vuoden Elvie on autoillut
hyvin, ilman pahoinvointia ja jännitystä.
Luonteeltaan Elvie on aika perussheltti, uusia ihmisiä
kohtaan hieman pidättyväinen, toisinaan jopa välinpitämätön. Uusia
koirakavereita kohtaan se lämpenee hitaasti, mutta kun se jostakin tykkää, niin
sen kyllä huomaa!
Elviestä piti tulla agilitykoira. Ja kyllähän siitä tulikin,
pieneksi aikaa. Sinä aikana sain kokea millaista on kouluttaa ja ohjata
luonnonlahjakkuutta, koiraa, joka oppi esteet ja ohjauskuviot muutamilla
toistoilla. Kuinkahan monta kertaa treeneissä jäin seisomaan hämmästyneenä haavi
auki; osasiko se tuonkin..? Kisaamaan lähdettiin kun kisaikä tuli täyteen,
lajia oli harjoiteltu tuolloin vajaa puoli vuotta.
Mutta niin se vaan
usein on, että jos jokin asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta,
se ei sitä ole. Elvien selästä jo lonkkakuvauksen yhteydessä löydetty rakennepoikkeama,
ja siitä aiheutuneet sekundääriset ongelmat nousivat esille yhdeksän kuukauden
harrastamisen jälkeen. Alkoi erilaisten lääkäreiden ja hoitajien luona
ramppaaminen, lisäröntgenit, magneettikuvat, akupuktio, fysioterapia, vain osan
mainitakseni. Syydin rahaa eri tahoille löytääkseni hoitomuodon, jolla koirani
pysyisi kunnossa voidaksemme jatkaa lajia, joka oli vienyt meidät molemmat
mennessään. Puoli vuotta meni täysin ilman agilityä, unelmieni pikkuhiljaa
murentuessa. Lopulta löysin asiansa osaavan akupunktiolääkärin, jonka hoitojen
jäljiltä Elvie oli kuin eri koira. Akupunktiohoidon seuraksi sopi
kranio-sakraaliterapia, ja näiden kahden hoitomuodon tehokkaan
yhteisvaikutuksen saavutettuamme uskaltauduimme taas varovaisesti treenaamaan, ja lopulta jopa kisaamaan.
Kevyiden treenien ja tehokkaiden hoitojen symbioosissa
jatkoimme lajin harrastamista varovasti, kisaamassa kävimme harvoin. Nousimme
lopulta kolmosiin ja edustimme seuraamme Veikkolan koirakerhoa vuoden 2015
SM-kisoissa Oulussa. Tilanne oli kuitenkin hankala, koska olisin itse tarvinnut
enemmän harjoitusta nopean koiran ohjaamiseen kuin mitä uskalsin Elvien kanssa
treenata. Emme saaneet niissä muutamassa kolmosluokan startissa tulosten
puolesta aikaiseksi juuri mitään mainitsemisen arvoista, ja olinkin jo aiemmin
päättänyt että kesän 2015 jälkeen saa
laji jäädä kokonaan. Alitajunnassa kummitteli koko ajan Elvien selän kunto, ja
agilityn sille ja muulle kropalle mahdollisesti aiheuttamat ongelmat. On toki
mahdollista, että hyvällä lihaskunnolla ja hoidoilla olisimme pystyneet
jatkamaan lajia vielä pitkäänkin, mutta loppujen lopuksi Elvie itse, sen hyvinvointi
nyt ja vanhempana, ovat yhtä harrastuslajia miljoona kertaa tärkeämpiä.
Nykyään Elvien kanssa treenaillaan tokoa ja temppuja ihan omaksi iloksi. Kisakoiran ura on auttamatta ohi jatkuvien terveysongelmien takia. Mutta
kisaamisesta viis, pääasia on yhteinen aika ja ihana arki. Se että Elvie on
Elvie!
Elvien agikuvat on Sirpa Saaren käsialaa.
Elvien agikuvat on Sirpa Saaren käsialaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti