Vaikka perille päästiinkin turvallisesti, oli kerrassaan huonoa tuuria että kammottava takatalvi iski juuri kisapäivälle, varsinkin kun tiet olivat olleet kuivia toista kuukautta. Noo, kieli keskellä suuta kahdeksaakymppiä lumimössössä luikerrellen..
Kisat alkoivat meidän osalta Marko Mäkelän agiradalla. Erittäin mukava, mielestäni varsin 2-luokan tasoinen rata. Josta meidän olisi kyllä Fayn kanssa pitänyt selvitä. Mutta pidin pääni enkä heittänyt koiraa takaakiertoon vaan kokeilin treeneissä usein onnistunutta vippausta, joka ei kuitenkaan siihen kohtaan ollut se paras mahdollinen ohjaus, ja siihenhän rata sitten hylkääntyi Fay hypätessä esteen väärinpäin. Mutta hienot kontaktit, upeat kauempaan päähän putkea irtoamiset ja kepit, joilla Fay oli nopea mutta ei ryysinyt.
Toinen rata oli Salme Mujusen hyppäri. En ollut koskaan aiemmin Salmen radoilla ollut, mutta tiesin kyllä suorista putkista...heh. Ykkösen hyppärin alku kun oli starttihyppy, kaksi suoraa putkea peräkkäin ja hyppy, oli tämä setti käännetty kätevästi kakkosille loppusuoraksi. Fayhän ei edelleenkään kisatilanteessa kovin kauas irtoa, mutta lähdettiin radalle 'tappomeiningillä', periksi ei anneta. Tai no, minä en anna, juoksen sen minkä pääsen. Radan keskiosan hyppykuviossa oli yksi kohta mitä pähkäilin vielä omaa vuoroa odottaessani. En voinut kuuna päivän uskoa ehtiväni tekemään persjättöä, joten lähdin radalle suunnitelmissa leikata takaa siinä kohtaa. No, ensimmäinen virhe tuli siinä. Olisin loistavasti ehtinyt vaihtamaan puolta koiran edestä, mutta en sitten kyennyt enää siinä vaiheessa muuttamaan suunnitelmaani, vaan ajauduin liian lähelle hyppyä leikkaamaan takaa, jolloin Fay kielsi hypyn. Rata kuitenkin jatkui vielä muutamia esteitä, kunnes tyrin sen kammottavan loppusuoran kynnyksellä heittämällä Fayn oudosti vastaisella hypylle, josta se kääntyi (ylläri-ylläri) väärään suuntaan ja hyppäsi hypyn takaisin kun lähdin itse rynnimään sitä pirun suoraa. Tämä rata oli kuitenkin se eniten kiksejä antanut veto koko kisoissa. Ihan törkeä vauhti, rengas hienosti, kepeille hienosti kun tajusin antaa tilaa itse, taas kauempi pää putkesta hienosti jne.
Fayn hyppyrata TSAU
Seuraavaksi sitten taas Markon agiradalle, joka oli ainoa josta saimme tuloksen. Taisin muutama vuosi sitten TSAUlla Elvien kanssa voittaa 2-luokan radan tuloksella 10, ja nyt tein saman Fayn kanssa. Kielto putkelta ja yksi rima alas. Ja karkasi Fay aaltakin, mutta oltiin jo lähes maalissa jonne sitten hölkättiin ja Fay suoritti esteet >> voitto 😅😅
Viimonen rata oli Salmen agirata, josta ei puomia löytynyt lain. Alkusuora oli sama kuin hyppärillä, sillä erotuksella että sen päässä olleeseen putkeen piti mennä suoraan. No eihän Fay sitten mennyt vaan meni kuten hyppärillä. Tällä radalla oltiin noin muuten lähimpänä nollatulosta, tuli vain tuo pieni putkimoka.
Eli ei siis vieläkään merkintöjä kisakirjaan. Yhtä kaikki, hyvin jaksettiin juosta neljä rataa ja vaikka mokkeloita tuli, ei mikään rata levinnyt totaalisesti käsiin vaan teimme yhdessä aksaa. Kokonaisuus oli ehdottomasti parasta mitä meiltä on tähän mennessä nähty. Eri tyytyväinen olen keppeihin, renkaisiin, putkiin, eritoten niihin vaikeampiin päihin, sekä ihan vaan Fayhin 💛
Kisojen jälkeen ajoimme vielä kauemmas kotoota kun kävimme Ruskolla katsomassa Fayn pikkusisaruksia. Viisi kuusiviikkoista sheltinalkua, olisin voinut ottaa niistä kenet vaan, niin ihania olivat! Fay ei ollut asiasta samaa mieltä, vaan se oli lähinnä järkyttynyt. Tosin Lizzy-äiti eleettömästi vierailijoille kertoi, ettei liian läheistä tuttavuutta hänen lapsiinsa tarvitse tulla tekemään, joten Faykin tyytyi ihmettelemään sakkia kauempaa silmät suurina.
Kotimatkalle lähdimme ihan vesikelissä, mutta Paimion kohdalla huomasin tien olevan peilijäässä. Tästä ei montaa hetkeä mennyt kun yksi edessämme ajaneista autoista lähti suoralla tiellä luisumaan ympäri päätyen kaiteeseen keula tulosuuntaan. Mitään vaaratilannetta ei meille koitunut vaan sain auton hyvin pysäytettyä, mutta silti polvet löivät loukkua jonkun aikaa tapahtuman jälkeen. Pakussa matkustaneet selvisivät itsekin säikähdyksellä ja matka jatkui. Kotiin päästiin mutta kyllä oli raskasta ajaa kun piti olla niin kovin skarppina koko ajan.
Kiitos kemulle seurasta ja ratojen videoinnista jälleen kerran 💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti