Kumpi oli ensin, muna vai kana?

 

Tätä mietittiin eilen eläinlääkärin kanssa, kun Fay kökötti tutkimuspöydällä ja kipuili sekä selkää, että jalkaa. 

Tarina juontaa juurensa helmikuulle, jolloin kävin saman asian takia Fayn kanssa tutkimuksissa ortopedillä. Fay oli jonkun aikaa ontunut oikeaa takastaan aina levon jälkeen ja selkä sillä värisi myös aika tavalla. Myös esim tassuja trimmatessa, koiran istuessa, se ei meinannut pysyä kasassa, kun nostin toisen etusen ylös. Tuolloin helmikuussa Fay tutkittiin ja kuvattiin laajasti, mutta mitään radikaalia ongelmaa ei löytynyt. Polvi oli aavistuksen turvoksissa, eikä lievää ristisidevammaa voitu sulkea pois. Rintarangasta löytyi mahdollinen alkava spondyloosi, mutta rtg-kuvasta ei voinut tätä varmuudella sanoa. Kuitenkaan sen ei olisi pitänyt aiheuttaa  lanneselän kipua, joten spondaria pidettiin epätodennäköisenä. Yhdeksi vaihtoehdoksi jäi välilevyn pullistuma, mutta koska sellainen ei näy rtg-kuvissa, lähdettiin kokeilemaan lääkitystä. Ja siihen Fay vastasikin aivan loistavasti. Muutaman viikon Gabapentin-kuuri ja parit Librela-pistokset. Lisäksi rajoitettu liikunta ja hyppimisen estäminen ja koira oli taas entisensä. Myös kontrollissa.

Kolmisen kuukautta meni ilman huolen häivää, kunnes kesäkuun lopussa sain Fayn kiinni keventämästä oikeaa takastaan pedistä noustuaan. Voihan kökkö. Ketuille oli heinäkuun alkuun varattu rokotukset ja muuta pientä tsekkausta, joten äitikoira pääsi porukkaan mukaan.

Oireet Fayllä ovat täysin samat, jalan ontuminen muutamia hetkiä levon jälkeen ja lanneselän kipu. Välilevyn pullistumaa ei edelleenkään voi sulkea pois, mutta aiheuttaisiko se polven oireilua? Puutumista toki varmaan voisikin aiheuttaa, niin se ainakin minulla teki.

Päätettiin lähteä kokeilemaan samalla kaavalla kuin aiemmin ja Fay sai Librelan heti ja Gabaa mukaan. Listalle kuuluvat lisäksi rajoitettu liikuntaa ja hyppimisen estäminen. Toivottavasti suunta parempaan on nähtävissä yhtä nopeasti kuin edellisellä kerralla.

Vaikka oireet olivatkin selkeästi paikallisia ja yhden jalan ontumista, halusin poissulkea punkkivälitteiset sairaudet ja Faystä otettiin jo kolmannen kerran vasta-ainetestit. Ja tulos oli negatiivinen, hyvä niin. Näillä punkkimäärillä se voisi myös olla aivan toinen.

Näin sitä tipahdettiin harrastuksen parista sairauslomalle, mutta pääasia toki on saada koira kuntoon. Toivottavasti lääkitys tehoaa yhtä hyvin kuin keväällä. Hän toisti itseään…

Tuuli sai rokotukset ja lisäksi tsekattiin silmäluomessa oleva pieni näppylä, joka poistetaan syksymmällä. Samoin pari selässä olevaa rasvapattia, jotka aina uudelleen täyttyvät ja koiraa jonkin verran vaivaavat.

Mantalta kontrolloitiin veriarvoja, mutta niissä kaikki oli kuten ennen. Sehän kipuilee vatsaansa aika ajoin ja saa siihen Litalginia. Rokotukset eivät aiheuttaneet kummalekaan ketulle mitään, kuten ei aiemminkaan. Seuraavan kerran sitten vuonna 2026, kun ovat jo kymmenenvuotiaita, apua!

Kohta alkaakin mustikkametsäily ja mikäs saikkulaiselle parempaa, kevyttä liikuntaa olisi kuin ulkona syöminen 😄

Turku KV 2.7.23

 

Viime sunnuntaina oli aika kesän toisen näyttelyn, kun karautin Fayn, Tuulin ja ystäväni Katjan kanssa Metsämäen raviradalle Turkuun. Kyllä oli mukavaa olla niin väljässä näyttelyssä, kehät olivat reilun kokoisia ja kulkuväylät leveitä. Toista se oli toukokuussa Tuusulassa, ikänä ole tullut vastaan niin ahdasta ulkonäyttelyä, siellä joutui ihan raivaamaan tietä, että pääsi koiran kanssa kehään.

Olimme paikalla ajoissa ja hyvä niin, tuomari, unkarilainen Robert Kotlar, oli varsin vikkelä ja kehä eteni reippaasti. Brittityyppi oli selkeästi enemmän tuomarin mieleen.

Tuuli esiintyi tällä kertaa hiljaa, jotain oli mennyt treeneissä jakeluun. Näyttelyviikolla jäätävän karvanlähdön aloittanut neiti sai ERIn varsin mukavan arvostelun kera. Sijoitusta luokassa ei tällä kertaa tullut.

Äitinsä päätti sitten ottaa ilon irti tyttärensäkin edestä, ja päästi suustaan jo muutaman väy-väy ääneen yksilöarvostelussa ja tahti vaan kiihtyi kilpailuluokassa. Fayllekin ERI ilman sijoitusta.

Faystä ei valitettavasti ole seisotuskuvaa.

Molemmilla on nyt tämän vuoden näyttelyistä plakkarissa 2 x ERI. Olishan se joskus vielä kiva saada Tuulille SA, mutta nähtäväksi jää. Onhan siinä pieniä juttuja, mm turhan pehmeä karva, yläilmoissa kannettu häntä, kevyt alaleuka jne.

Mielenkiintoinen asia, mikä tosin myös hieman syö tuomarien uskottavuutta, on Fayn saamat arvostelut kokoon liittyen. Siitä on kirjattu sekä suomituomarin, että ulkolaisen toimesta ’oikean kokoinen’ ja koira on hikisesti 32,5. Kertaakaan sitä ei ole sanottu liian pieneksi. Huvittavinta oli erään ruotsalaistuomarin mittaukset, Faystä hän sai 34 korkean ja Tuulista 36. Minä tietty nyökyttelin.

Tuuli saa pudottaa nyt loputkin turkistaan ja katsellaan näyttelyitä syyskuun puolella, silloin vielä on ulkonäyttelyitä, joista tykkään. Fay saattaa päästä tässä välissä kerran kehään, sillähän on tukkaa vaikka lampaat söis.

Kehäkuvat: Sirpa Saari

Tytöt tolpassa: Katja Tamminen