maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kersat rokotuksilla

Tuntuu että tämä 12 viikon ikä ja ekat rokotukset ei tule koskaan. Kun pennun saa kotiin luovutusiässä, menee viikot nopsaan ja kohta ollaankin jo lekurissa. Mutta kun pennut on olleet tuossa sen koko 12 viikkoa, syntymästään asti, tuntuu että ne oikeesti olisi jo paljon vanhempia vaikka ovatkin vasta alle 3 kuukautta :)

Heti aamusta suunnattiin siis rokotuksille Kauklahteen ja treffattiin siellä myös Nooa. Vastaanoton puntari kertoi kolmikolle seuraavia painolukemia: Nooa 2,6kg, Tuuli 3,4kg ja Manta 4,8kg :)  Toissapäivänä suoritettu säkämittaus taas kertoi seuraavaa: Nooa 24cm, Tuuli 26cm ja Manta...tadaaa...30,5cm :D
Manta on erilainen nuori. Ihan jokainen tämän lauman nähnyt 'ulkopuolinen' on kysynyt että onko tuo yksi vanhempi. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä että 12 viikkoa sitten Fay pungersi sen masustaan ulos, ja ihan justiinsa kohta kersa ohittaa äitinsä koossa.


Toisinaan taas tuntuu että mulla on yhä täällä kolme pentua, sillä Fay on itsekin niin kovin kakara vielä.



Juhannusta vietettiin ihan perinteisesti kotosalla. Lämmin keli innoitti meidät vesileikkeihin, ja kersat olivatkin kovin kiinnostuneita kahluualtaastaan ;)



Sen verran on pieni tuo allas, ettei siinä uida pysty, sitä varten on sitten mentävä järveen. Kuuleman mukaan Capo-veljestä  ( TD Lenni Lentokapteeni) on kehkeytymässä varsinainen uimamaisteri :D Meidän tytöt eivät ole vielä järveen päässeet, mutta ehtiihän tuota vielä. Altaassa kahlaamisen jälkeen on mukavaa kieriä hiekassa ja mullassa ja hyppiä pusikossa.


Jotain tähän piti vielä kirjoittaa, mutta ajatus katkesi tyystin. No, ensi kerralla sitten. Pari kuvaa vielä natiaisista.


perjantai 17. kesäkuuta 2016

Fay, tuo ahneuden ruumiillistuma

Pentujen ollessa kohta 11-viikkoisia, on pikkuäitikin palautunut rooliinsa pikkupiruksi. Tiineyden jäljiltä se on entistä pirullisempi, sillä sen ahneus on paisunut aivan uskomattomiin mittoihin!

Meillä ei koirat kerjää, koska emme ikinä ole lähteneet sille tielle että kerjäämällä jotain saisi. Fayn mielestä kerjääminen olisikin ihan turhaa, sillä helpompaa on mennä ihan vaan härskisti pentujen ruokakipoille. Ja pennuthan ovat syöneet aidan takana, mutta eihän aita meidän apinaa ole ennenkään estänyt toteuttamasti suunnitelmiaan. Se ei ole este, se on pelkkä hidaste.

Fay on myös esittänyt Taskudyykkaria parhaimmillaan, tai ehkä pahimmillaan. Minulla on kaikissa taskuissa nameja jotta aina on mistä ottaa kun pentujen kanssa käydään pihalla ja tehdään tarpeita ja tullaan luokse, ym. No, jos tasku jää Fayn ulottuville, niin tyhjähän se hetken päästä on.

Olohuoneen pöydältä tyhjeni kokonainen namikippo. Eipä tullut edes mieleen moinen, sillä koskaan aiemmin kukaan koiristamme ei ole pöydältä syötävää varastanut. Fay teki tässä poikkeuksen, sillä olinhan toki jättänyt sille rahin mihin oli helppo kiivetä..

Suurimman hämmästyksen koin pari yötä sitten, kun heräsin koiran köhimiseen. Nousin katsomaan kuka köhisijä oli, ja hämmästys oli suuri, kun löysin pääosan esittäjän keittöstä RUOKAPÖYDÄLTÄ!!!
Tsiisus... Syvässä muovipurkissa oli avaamattomissa paketeissa naminäytteitä, ja niitähän Fay oli yrittänyt kalastaa alkaen köhiä kun purkin reuna painoi kurkkua.

Huh-huh! Ahneuden lisäksi Fay on varsin kuriton ja kadottaa korvansa aika ajoin. Jos haluaa käydä vain pikaisesti pentujen kanssa pihalla, on äitiä turha ottaa mukaan. Mikä onkaan sen mielestä mukavampaa kuin juosta sata lasissa ympäri pihaa: 'Ette saa kiinni, ette saa kiinni!!'

                                            Niin suloinen...ja ite piru ;)

Onneksi pääsemme juhannuksen jälkeen pikkuhiljaa aloittamaan aksatreenejä ja heinäkuussa on myös akupunktio. Ehkä energia saadaan pikkuhiljaa kanavoitua hullutuksista järkevämpiin asioihin.

Joku on ehkä jo huomannut että Mantan nimi on päässyt valikkoon. Niinhän siinä sitten kävi, että en mörssäristä halunnut luopua. Alusta asti pentu kiehtoi, sillä se oli joukkion minäminäminä, joka tarpoi kaikkien muiden yli matkallaan nisälle, tai ylipäätään mihin vaan. Se luikerteli synnyttyään eteenpäin jo ennenkuin sain sen kalvoista kokonaan pois. Se on iso, mutta justiinsa nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Tykkään siitä koko ajan enemmän, joten mitäpä tässä selittelemään ;) Se on mun!



Jonkinlaisia järjestelyjä pentujen suhteen kyllä tapahtuu. Jo kahden pennun pitäminen samaan aikaan aiheuttaa haasteita, saatikka kolmen. Ja kolmen pitäminen ei tietenkään ollut edes tarkoitus. Niinpä Nooa lähtee vanhempieni luo kasvamaan ja oppimaan lähiöelämää poikajengissä. Katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan.


                           Kuvassa Nooa ja Capo-veikka. Räps, Kirsi Ojanen :)

Ja tasapuolisuuden nimissä pari kuvaa myös Tuulista. Se on vallan syötävän söötti.







Huomenna matkaamme SM-agilityyn, pitkästä aikaa pelkästään yleisön joukkoon. Voi kun ensi vuonna saisimme taas olla mukana, vaikkapa Wilsonin kanssa :)
Tsemppiä radoille kaikille tutuille ja tuntemattomille. Ja ennen kaikkea, nauttikaa!!






sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Hullu koiranainen Evitskogista


Loma lähenee loppuaan ja mietin jotta mistähän sitä saisi vuorokauteen lisää tunteja..

Reilussa parissa viikossa on tapahtunut paljon. Kaksi pentua on itketty uusiin koteihinsa, enkä voisi näistä kodeista tyytyväisempi olla. Konsta lähti Riinan ja Leevin kaveriksi Helsinkiin ja Eicasta tuli Ojasen Jennan ensimmäinen ikioma koira :) Konsta pysyi Konstana ja Eicca muuttui Capoksi :)

Manta pyörii (kirjaimellisesti, muiden mukana) täällä edelleen. En tiedä onko kellään kasvattajalla koskaan ollut näin vaikeaa päättää jonkun koiran kohtalosta..










Erilaiset palstat ovat pullollaan shelttipentua etsivistä ihmisistä, mutta minä täällä panttaan omaani.. Manta on iiiiso tyttö, 8,5 viikon iässä säkä oli 24cm ja painoa kertynyt 3,2kg. Ihan vertailun vuoksi, äitinsä Fayn normipaino on 5,5kg.

Tuuli ja Nooa ovat kahden kilon molemmin puolin ja säkä 20cm:n molemmin puolin.

Päivät ovat aika lailla täyttyneet pentutouhuista. Ollaan juostu ties missä, yhdessä ja erikseen, kaksin ja kolmin, aikuinen ja pentu -yhdistelmällä ym ym. Picnicille pääsi mukaan ihan koko kuuden koiran poppoo. Kuvaan ne eivät toki kaikki samalla kertaa kiireiltään ehtineet ;)




























Kauppakeskus Sello Leppävaarassa on kyllä huippu paikka kun sinne voi ihan luvan kanssa lampsia kera koiran, tai useamman, kuten tässä tapauksessa. Paikalla oli myös Capo ja Jenna.

Tänään oli Nooan vuoro päästä yksin kanssani matkaan kun suuntasimme Konalaan HAUn kisoja katsomaan. Ja ylläri ylläri, paikalla oli taas Capo-veikka, ja kylläpäs pojilla oli lystiä!















Kuvat mustista pojista on ottanut Kirsi Ojanen.

Tytötkin pääsivät pariin kuvaan kotona. Useimmat otokset ovat pelkkiä häntiä tai korvia, tällä kertaa Mantan kuvaaminen oli haastavampaa.




























Tuuli muistuttaa minusta kovasti paljon isoäitiään Lizzyä.
















Manta sen sijaan on ihan itsensä näköinen ;)

Pentutouhujen lisäksi ehdimme Elvien kanssa käymään sappihappotestissä, jonka yhteydessä kontrolloitiin (taas kerran) maksa-arvot. Ensiksimainitun tulos oli normaali, mutta yllättäin maksa-arvo (ALAT) oli taas nousussa. Nyt ei sentään puhuta samoista lukemista kuin viime syksynä, mutta jokuhan siellä nyt kuitenkin kaihertaa. Lääkärin mielestä on olemassa mahdollisuus, vaikkakin hyvin pieni, että Elvie reagoi kaulassaan olevaan Seresto punkkipantaan. Kontrolli on taas kuukauden päästä, ja jos arvot yhä nousseet, hylätään panta.
Olenko jo joskus maininnut miten iloinen olen Elvien vakuutuksesta? Se on jo tähän mennessä maksanut itsensä takaisin koko voimassaoloajaltaan, ja koira täyttää viikon päästä viisi vuotta.
Elämäni sheltti, ihana luonne, niin minun koira, mutta terveytensä puolesta varsinainen maanantaikappale :(