Kaisla

Shetlanninlammaskoira

Tulihännän Merihelmi

Kaisla koiranetissä: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI39434%2F16&R=88

Synt. 19.6.2016

Sukupuoli: narttu

Omistaja: Pia Helander (alun alkaen Gunnel Helander)

Säkä: 41,5 cm

Hampaat: oikea purenta, puuttuu 2 x p3

Silmät: ok 8/2017

Lonkat: A-A

Kyynärät: 0-0

Selkä: LTV0, VA0

Polvet: 0-0

Sydän: ei sivuääniä

Muuta: leikattu ristisiteet vasemmasta polvesta. Rotuyhdistyksen näyttely ykkösruusuke 2017.

Kaisla, nykyisin Kaisu, on meidän ottolapsi, joka muutti meille asumaan 2018, kun äitini menehtyi. Kaisun alkutaival meillä oli kaikkea muuta kuin helppo, siihen kuului useampi leikkaus, erittäin pitkä toipuminen ja häkkilepoa useaan otteeseen, lääkkeitä ja lääkärissä ravaamista. Näin jälkikäteen voin sanoa, että oli onni onnettomuudessa, ettei Kaisua ehditty keväällä 2018 astuttaa, sillä sen polvi alkoi oireilla kesällä ja niin siitä tuli ristisidepotilas. Astutus oli enää päivistä kiinni, mutta päädyimme  lykkäämään pennutusta, koska äitini odotti diagnoosia omista tutkimuksistaan ja taisi aavistaa, ettei sieltä hyviä uutisia tule.

Kaisun polvi leikattiin ensimmäisen kerran äitini vielä eläessä. Jos tuolloin olisin tiennyt, millainen rumba minulla edessäni on, olisin päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun. Polvi leikattiin TTA-tekniikalla ja ensimmäiset päivät sujuivatkin vallan hyvin. Sitten tapahtui 'jotain' ja Kaisu alkoi ontua. Tässä vaiheessa äitini nukkui pois ja oma pääni oli kyllä niin usvassa, että muistot Kaisun jalasta ovat hieman hatarat. Toinen leikkaus oli kuitenkin edessä, koska polvessa oli murtuma. Sinne lisättiin metallia ja toipuminen jatkui jalka lastassa. Jalan pitäminen lastassa useamman viikon, aiheutti ihoon ongelmia, mutta niistä selvittiin. Tilanne näyttikin joulun kynnyksellä jo aavistuksen paremmalta, mutta niin vaan löysin itseni aattona Evidensian päivystyksestä, koska koira oli taas kolmijalkainen. Olin jo henkisesti varautunut siihen, että jos ortopedin rakentama metallikyhäelmä olisi tuhannen päreinä, lähtisi Kaisu siltä seisomalta viimeiselle matkalleen. Mutta mitään kovin suurta ei lopulta siellä ollutkaan hajonnut, tämän kertoi meille Evidensian rtg-kuvien perusteella oma ortopedimme jouluaattona sähköpostitse! Joka tapauksessa takapakkia tuli taas ja toipuminen hidastui. Tämän jälkeen polveen kasvoi paise, josta lopulta tuli läpi niittiä muistuttava pala metallia. Kolmas leikkaus oli edessä ja polvesta poistettiin loputkin turhaksi käyneet metallit.

Tästä alkoikin pitkä positiivinen kausi ja päästiin jopa vesikävelyyn harjoittamaan lihaksia.

Nyt, kesällä 2023 Kaisu on 7-vuotias. Polveen on kajottu vielä kaksi kertaa, kerran otettiin pois pieni patti, joka oli hyvänlaatuinen, sekä juuri viikko sitten poistettiin pieni pala metallia, joka tuntui polvessa heti ihon alla.

Vuosien aikana Kaisu on ollut useamman kerran aivan umpijuntturassa, eikä se pärjää ilma lääkitystä. Gabapentin on mennyt jo useamman vuoden ja tästä hamaan tappiin asti taitaa mennä Librela-pistokset. Siinä vaiheessa, kun nämä eivät enää auta ylläpitämään kohtuu kivutonta elämää, on aika luopua. Mutta se päivä ei ole vielä.