Aksaa, missikisoja ja kranio-sakraalihoitoja

Kesä on kääntynyt syksyyn ja meillä vauhti senkun kiihtyy! Mama-Fay on jatkanut treenejä aksan parissa ja kehitystä on havaittavissa. Viiden kerran kontaktikurssista on takana nyt kolme, ja ihan hyvään saumaan kyllä saatiin tämä kurssi kyhättyä. Vaikka olen kouluttanut jo useamman agilitykoiran, olen silti hyvin lahjakas sokeutumaan omille virheilleni. Ja vaikka sain aikanaan koulutettua Elvielle hyvät pysäytyskontaktit, on Fayn kouluttaminen ollut erilaista. Siksi onkin ollut hyvä kerrata asioita oikean kouluttajan (tai itse asiassa valmentajan) kanssa.
Alun alkaen olin opettamassa Faylle pysäytyskontaktia puomille ja juoksaria A:lle. Ennen mammalomaa tapahtunut itsemurhayritys A-esteellä sai minut kuitenkin toisiin ajatuksiin esteen suorittamisesta ja nyt opetan siihenkin pysäytyksen. Minulle on itse asiassa aivan sama vaikka Fay hiipisi esteen läpi, kunhan se ei tule sieltä pää edellä alas. Katsotaan sitten ajan kanssa millaiseksi esteen suoritustapa muotoutuu, mutta tällä hetkellä rauhallisuus ja kropan hallinta on sijalla yksi.

Kontaktitreeneistä ei ole videokuvaa, mutta tässä muutama 'lentävä' pätkä viikon takaisista omatoimitreeneistä. Kyllä on persjalkaisella ohjaajalla vielä tekemistä valsseissa ja käännöksissä että ehtii sopulitykin alta pois ;)

Fay treenaa 1

Fay treenaa 2

Fay treenaa 3

Treenien jälkeen jäähkälenkille lähdössä oleva tyytyväinen mammakoira <3

Äitikoiran kirmatessa aksaradoilla on Tuuli tytär harjoitellut näyttelyesiintymistä. Hieman hataralla pohjalla se vielä oli kun Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksen upealle nurmikentälle rantauduimme 18.9. kaikkien rotujen pentunäyttelyyn. Olimme paikalla peräti neljä tuntia ennen shelttikehän alkamista, koska kummityttöni havannankoira oli kehässä jo aamupäivällä. Vaan mikäpä siellä kauniissa auringonpaisteessa oli ollessa. Tuulikin sai rauhassa tottua paikkaan ja ottaa parit tirsatkin ennen omaa vuoroaan. Itseäni tietty jännitti jonkin verran. Näyttelykehät eivät ole ominta aluettani, ja nyt kun mukana oli ensimmäistä kertaa omat kasvatit niin olihan se aika huisaa!

Urospentuja oli ilmoitettu mukaan kolme, kaikki pikkupentuihin. Tuulin veli Nooa jäi näistä viimeiseksi, mikä ei kyllä ollut yllätys, poika on niin kesken ja pienikin. Pääasia kuitenkin oli Nooan hieno esiintyminen, sekä kehässä että sen ulkopuolella. Pieni on niin tormakka ja alati iloinen hurmuri! Tulevaisuuden harrastukset kyllä painottuvatkin näyttelykehien ulkopuolelle. Tästä pojasta kyllä saisi sen kaipaamani kaverikoiran :)

Narttupentuja näyttelyssä oli viisi, neljä pientä ja yksi isompi. Tuuli esiintyi omassa luokassaan viimeisenä, mikä kyllä sopi meille, ei ollut kukaan perässä 'häiritsemässä' .
Olin aika yllättynyt miten hienosti Tuuli esiintyi sen yhden mätsärin kokemuksella. Pöydällä ei ollut mitään ongelmaa vaikka siinä saikin aika kauan pönöttää. Tuomari (Nina Janger) oli mukavan rauhallinen ja käsitteli koiraa todella nätisti. Liikkeessä saatiin aikaiseksi pääasiassa kaunista ravia, mutta tokihan hyppyrotta sinne pari pomppuakin mukaan mahdutti. Nooo, pentuja...

Tuomari taisi tykätä Tuulista koskapa sijoitti sen toiseksi ja antoi vielä KP:n. Arvostelu kokonaisuudessaan tässä:
5,5kk, oikeat mittasuhteet. Kauniit ääriviivat, hyvä pään pituus. Kuono-osa voisi olla pyöristyneempi, kallossa vielä pyöreyttä. Kauniit silmät, hyväasentoiset korvat. Hyvä runko ja eturinta, riittävä luusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Kaunis ylälinja. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, löysästi edestä. Hyvä häntä.

Jotta semmoista näyttelykehissä :)

Ja jotta tyypit pystyisivät ja jaksaisivat ja voisivat hyvin, ovat ne päässeet tänä syksynä kranio-sakraalihoitoon. Tuuli on jumiensa takia ollut siellä jo useamman kerran. Nyt alkaa pikkuhiljaa kroppa olla parempi. Wilsonilta etsittiin eilen takaosaa ja Elvien kireydet olivat keskivartalossa. Fay hoidettiin muutama viikko sitten, ja olen nyt kahdelta taholta kuullut sen palautuneen synnytyksestä ja mammailusta varsin hyvin. Mikäpä sen parempi juttu!

Mitä tänään syötäisiin?

No jos vaikka tämmöistä:

Aamulla

Illalla

Meillä on menty raakaruoalla vuodesta 2007. Kaikki alkoi Kössin eliminaatiodieetistä. Se oli syönyt muutamaa eri merkkistä nappulaa ensimmäiset pari vuotta, kunnes vaihdoin nappulamerkkiä viimeisen kerran. Siirryimme merkkiin, jota nimen puolesta olisi voinut erehtyä luulemaan kotimaiseksi.
Siitä alkoikin Kössin pitkittynyt ripuli, jota hoidettiin Tylosinillä. Samoihin aikoihin Kössi myös alkoi raapia itseään, ja edessä oli eliminaatiodieetti. Piti keksiä proteiininlähde jota koira ei ollut vielä syönyt. Säkin kyljessä luki 'siipikarjajauho'. Minä sitten miettimään jotta mitähän lintua se mahtaa olla.. Fiksuna tyttönä kysyinkin tätä sitten maahantuojalta. Kovasti arvostin heidän lyhyttä, ytimekästä ja rehellistä vastaustaan: 'Me emme tiedä'.

Tähän loppui meidän koirien nappuloiden syönti vuosiksi eteenpäin. Myös vanhemmat koirat Caro ja Dixie siirtyivät ongelmitta raakaan, jota söivät hamaan loppuun asti.

Elvien kanssa jouduin pienen pakon edessä kokeilemaan erikoisnappulaa pitkittyneeseen struviittikidevaivaan, mutta sekin kokeilu päättyi huonosti. Tätä lukuunottamatta sekä Elvie etä Fay ovat kasvaneet luovutusiästä eteenpäin raa'alla.

Nyt keväällä, ensimmäisen oman pentueen synnyttyä jouduin miettimään ruokinta-asioita uudelleen. Kaikki eivät tahdo ruokkia koiraansa raakaruoalla, joten minun oli totutettava pennut molempiin ruokiin, sekä raakaan että nappulaan. Ensimmäiset kiinteät ateriat ja maistiaiset olivat lihaa, mutta pentujen kasvaessa tarjolla oli aika lailla 50/50 malli. Jouduin tosin tekemään hiukan galluppia ennen kuivamuonamerkin valintaa, sillä itse olin totaalisesti jo nappulaliigasta pudonnut.

Myös uusiin koteihin lähteneet pennut saivat mukaansa ruokintasuosituksen 50/50-mallista, ja pienen mietiskelyn jälkeen päätin itsekin pitää kuivamuonan osana pentujen ruokavaliota, ainakin kasvuajan. Ketut ovat syöneet koko pentuajan 75% lihaa ja 25% nappulaa ja tällä systeemillä jatketaan. Fay on päässyt testaamaan kuivamuonamerkin vastaavaa aikuisille suunnattua napua, johon ketutkin aikanaan vaihdan. Luonnollisesti jokaisen koiran kupista löytyy juuri sille yksilölle laskettu määrä vitamiineja, tärkeimpänä D. Keittiön laatikosta löytyykin varsinainen arsenaali karpalorouheesta kalkkiin ja biotiinista merilevään :)

Elvien ruokavalioon ei kuivamuona enää eksy. Sille ei käy kuin muutama eri liha ja sekä kiteiden että maksa-arvojen takia ruokavalio on aika rajoitettu.
Kössi söisi kaiken mitä sille keksisi antaa. Ei ole tullut eteen sellaista mikä sille ei kelpaisi. Mantassa tuntuu olevan hieman samaa 'vikaa' ;)

Mutta onni on omistaa ahneita koiria!

Kesäkausi paketissa, hallitreenit korkattu

Meidän ulkokisakauden viimeiset vingutukset nähtiin Hurtta-areenalla Konalassa. Tarjolla oli yksi hyppäri ja yksi agirata alemmille luokille, ja vaikka en pidä hallin omituisesta pohjasta, en voi olla liian kranttu kisapaikkojen suhteen silloin kun sattuu pyytämättä vapaa lauantai.
Täysi mysteeri oli myös Wilsonin hyppytekniikka sille uudella alustalla. No, pitäähän sitä kokeilla jotta tietää.
Agiradalla aloitettiin ja rimat olivat kolmevitosessa. Rata ei ollut vaikea, mutta päänvaivaa tuotti kevyenmallinen rengas, josta erittäin moni ykkösluokkalainen jo hyppäsi ohi. Wilson on samanlaisella renkaalla treenannut puoli vuotta takaperin, mutta sen koommin sellaista ei ole eteen tuotu.
Ja niinhän siinä sitten kävi että Wilsonkin hyppäsi renkaan ja kehikon välistä. Vauhti oli niin hyvä etten jäänyt korjailemaan vaan jatkoimme loppuun jotta Wilson voisi hypätä suoraan viimeisenä olleen okserin päälle...
Hyppyrata olikin sitten ulkokentällä. Se oli tähänastisista radoistamme haasteellisin, mutta enpä taas odottanut homman kosahtavan jo ensimmäiselle esteelle Wilsonin kiertäessä sen. Omasta mielestäni en jättänyt sitä mitenkään lähemmäs tai kauemmas hypystä kuin ensimmäiselläkään radalla, ja itselleni on täysi mysteeri miksi se teki tämän jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Loppuradasta ei ole mitään mainittavaa, oli sellaista sähläämistä että hävetti..

Nyt Wilsonilla on taukoa kisaamisesta ja yritämme selvitellä ongelmia, sillä niitä meillä on. Pitäisi ehkä ottaa muutama yksäri joltain hyppytekniikkakouluttajalta, joka voisi katsoa Wilsonin menoa ja antaa lisää juuri sille sopivia harjoituksia. Yksi kouluttaja sanoi koiraa näkemättä, että ehkä sillä on Early takeoff syndrome. No, jonkinlainen hahmotusongelma todellakin. Hyppää paremmin 40 kuin 35 korkeita, mutta varsinkin pitkillä esteväleillä hakee ponnistuspaikkaa sipsuttamalla, eikä aina siltikään onnistu. Wilsonin kanssa on tehty yksinkertaisia hyppytekniikkaharjoituksia, mutta mitä sitten jos koira ei vaan hahmota etäisyyksiä? Voiko sille tehdä mitään ja mistä se oikeasti johtuu, mikä sen aiheuttaa? Silmät on tutkittu vajaan parin vuoden välein eikä sieltä ole mitään löytynyt.
En ole törmännyt moisiin ongelmiin aiempien koirien kanssa. Allaoleva pikkumusta taisi kisaurallaan pudottaa yhden ainoa riman, ja vaikkei senkään vauhti päätä huimannut, ei tekniikassa ollut valittamista.

Kisaviikonlopun jälkeen heräsin flunssaisena, mutta se ei estänyt minua lähtemästä kohti Lohjaa ja syksyn ensimmäisiä hallitreenejä.
Mama-Fay sai taas viettää kanssani laatuaikaa ja treenit painottuivat tällä kertaa pujotteluun. Videolle olikin tallentunut Fayn oikaisu, jonka huomasin vasta jälkeenpäin. Vauhtia pikku sopulilla kuitenkin riittää, ja riippuen ihan juoksujen ajoittumisesta, korkaamme hyppyradat vielä tämän vuoden puolella. Wilson sai tehdä samaa harjoitusta ja videoista voikin päätellä kumpi menee kovempaa ;)

Fay treeni 5.9.2016

Wilson treeni 5.9.2016

Treenien ja kisojen ohessa pikkudyykkarit täyttivät jo viisi kuukautta. Omista ketuistani Manta on kehityksessä Tuulia edellä mm hampaiden vaihtumisessa, mutta Tuuli sen sijaan on kasvattanut  'oikeaa' karvaa pentupörrön tilalle Mantan ollessa edelleen sametinpehmeä kakara :D
Strategiset mitat 5kkn iässä ovat Mantalla 37cm ja 7,2kg, sekä Tuulilla 34cm ja 5,4kg. Jälkimmäisestä ei taida tulla agilitykoiraa..
Poikien osalta Nooa pitää perää 30cm:n säkäkorkeudellaan Capon ollessa hieman korkeampi. Konstan näin vajaa viikko sitten ja silmämääräisesti arvioituna se on noin 35cm, koska oli selvästi Mantaa pienempi, mutta Tuulia isompi.

Loppuun vielä hieman heilahtanut kuva Kössistä, jonka mielestä syksy taitaa olla vuoden parasta aikaa. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, mutta mitä tekeekään useampi omena??