Fay

Shetlanninlammaskoira

     Cerebellum’s Pure Imagination

Fay koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI18949%2F14&R=88

Syntymäaika: 5.2.2014

Sukupuoli: narttu (steriloitu kesällä -18, pyometra)

Kasvattaja: Heidi Lehto, kennel Cerebellum's

Omistaja: Pia Helander

Lonkat: B/A

Kyynärät: 0/0

Polvet: 0/0

Selkä: LTV0, VA0 (SP0, epävir 5/19)

Olat ja ranteet: ok 5/19

Silmät: ok, pari ylimääräistä ripseä 2/2017

Sydän: ok, ei sivuääniä

Hampaat: oikea purenta, puuttuu 1 x P3

Säkä: 32,5cm

Näyttelyt:ERI

Agility: 3 lk

Taskudyykkarin 1.pentueen emä

Muuta: rotuyhdistyksen agility- ja näyttely ykkösruusukkeet 2017 ja 2022

Pikku Veikku-Vei astui elämäämme päivälleen puoli vuotta Dixien poismenon jälkeen. Jotenkin asiat vaan tapahtuivat, ja onneksi tapahtuivat, sillä kotona alkoi olla aika apaattinen tunnelma kun Elviellä ei ollut kokoistaan leikkikaveria. Elvie otti pikkuruisen Fayn heti omakseen ja tyttöjen yhteiselo lähti loistavasti käyntiin. Minäkin olin tyytyväinen, huushollissa oli taas shelttivipinää!

Fay on kaiken kaikkiaan hyvin säpäkkä koira, joka ilmaisee mielipiteensä joskus hyvinkin voimallisesti. Sen kanssa saa olla todella määrätietoinen ja napakka. Se on myös ollut varsinainen askartelija. Uudelleenmuotoillut ovenkarmit ja terassin penkin jalat, polttopuista tehdystä hakkeesta puhumattakaan, ovat olleet arkipäivää huushollissamme. Että osaa ne pienetkin! Koiruuksista huolimatta Fay osaa olla myös pieni kainaloinen, joka puuhakkaan päivän päätteeksi pötkähtää sohvalle viereen nukkumaan.

Fayn elämän ensimmäisten vuosien suurin rakkaus oli bc Kössi. Pikkupennusta asti Fay tykkäsi nukkua lämpimän bordercollien vatsaa vasten ja se teki sitä niin kauan kuin Kössi oli olemassa. Ja voi sitä onnen päivää jos Kössi-vanhus intoutui leikkimään ja huomioi edessään ylös alas pomppivan pikkukoiran. Juha Tapio sen parhaiten sanoo: ’Tykkään susta niin että halkeen’.

Fay on tähän asti ainoan Taskudyykkarin pentueen emä. Sen jalostuskäyttöä mietin pitkään ja tarkasti ja tarkoitus oli astuttaa se vasta seuraavasta juoksusta, kuin mitä lopulta tein. Muutaman mutkan kautta kuitenkin päädyin tekemään niin kuin tein ja pentue näki päivänvalon huhtikuussa 2016. Fay oli aivan mahtava äitikoira ja kotiin jääneiden likkojen äitinä se toimi vielä pitkään. Toista pentuetta jäin miettimään, sillä ensimmäinen ei ollut millään muotoa helppo, noin luonteiden puolesta. Kovin pitkään ei tarvinnut asiaa pohtia, sillä kohtutulehduksen seurauksena Fay menetti kohtunsa alkukesällä 2018.

Agility oli yhteinen lajimme vuoteen 2019 saakka, kunnes minun oli pakko nostaa kädet ylös, oma terveyteni ei enää taipunut lajiin, jonka parissa olin viettänyt edelliset kymmenen vuotta ja joka oli tuonut elämääni niin paljon iloa ja huikeita hetkiä, sekä aivan mahtavia ihmisiä. Fayn kanssa en oikeastaan koskaan tuntenut olevani hyvä. Vaikkei meidän suhteessa mitään vikaa ollutkaan, eikä olekaan, eivät persjalkainen könkkäävä ohjaaja ja nopea, mutta huonosti irtoava koira välttämättä ole paras yhdistelmä. Kolmosiin kuitenkin noustiin ja muutamat startit siellä kisattiin viimeisen yhteisen radan ollessa sm-kisojen joukkuerata.

Näyttelyssä Fay kävi nuorena yhden ainoan kerran hakemassa H:n. Se ei lyhytrunkoisena pienenä koirana välttämättä olisi tuolloin muuta saanutkaan, joten en sitä kehään vienyt. Kunnes se täytti kahdeksan ja pääsi veteraaniluokkaan. Kypsässä iässä komean turkin kera se on saanut useammankin ERI:n ja sijoittunut muutaman kerran luokassaan toiseksi.

Kymmenen vuoden rajapyykki on edessä talvella 2024. Minun on vaikea uskoa, että Fay on jo niin vanha, vaikkei se tietysti sheltiksi iäkäs ole. Se on koira, jonka toivoisin elävän vähintään 16-vuotiaaksi.