keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Aika rientää

Ja me riennämme mukana :)
Kersat on jo reilun seitsemän viikkoa ja kaikki on valmiina uusia koteja varten. Konsta lähtee perjantaina valloittamaan maailmaa ja Eicca sunnuntaina. Mantan kohtaloa mietin yhä ja edelleen. Kun /jos se täältä lähtee niin sijoitukseen mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Kannattaa olla kuulolla jos asia kiinnostaa. Vielä hetken seuraan sen kasvua ja kehitystä kuitenkin. Se on iso tyttö :)
Nooa ja Tuuli jäävät kotiin.



Viime viikolla käytiin tosiaan pentutestissä ja aika tasaista sakkia ovat, kaikki menivät keskimmäiseen kategoriaan, eli ns helppo koira. Toki pisteissä oli eroja eri osa-alueiden osalta. Hyvin pitkälle olin kyllä kartalla tyyppien luonteista, eli mitään suurempia yllätyksiä ei tullut. Manta tulee olemaan se haastavin tapaus omapäisyytensä takia.
Testin jälkeen lauma sai vielä juosta lähes tunnin isolla pihalla, joten kotimatkalla oli takaluukku täynnä kuorsaavia koiranpentuja.

Fayn veriarvojen kontrolli osui pentutestin kanssa samalle päivälle, joten siinä olikin sitten jännitystä kerrakseen. Itselläni oli kuitenkin tunne, että asiat ovat ok, ja näinhän ne sitten olivatkin. Veriarvot olivat normalisoituneet, eli syynä ei onneksi ollut mikään sairaus, vaan imetyksen aikana tapahtunut nyykähdys ja energianpuutos, joka korjaantui ruokinnan muutoksella hyvin nopeasti. Itselläni on luonnollisesti kauhea syyllisyydentunto tapahtuneesta. Vaikka niin monesta lähteestä olen tietoa etsinyt ja ruokamääriä laskenut, ei sitten ihan mennyt maaliin kuitenkaan. Ja kyse ei siis ollut siitä etteikö Fay olisi saanut riittävästi ruokaa, se ei vaan pystynyt sitä kunnolla hyödyntämään. Ehkä jollain toisella koiralla olisi toiminut, mutta Fayllä ei. Onneksi olen kuitenkin aina hyvin matalalla kynnyksellä lähdössä eläinlääkäriin, niin löytyi se syykin sieltä sitten ja asia korjaantui nopeasti.



Jännät asiat pentujen elämässä jatkuivat maanantaina kun Piirosen Lea tuli ne siruttamaan. Koko jengi selvisi koitoksesta lähinnä pienellä äännähdyksellä ja jokainen lähti samantien takaisin kavereiden kanssa leikkimään. Hieno homma.
Suunnitelmiin tuli myös muutos lennossa, kun päätinkin vaihtaa pentutarkkipaikkaa. Saimme ajan ihan hetikohta Kirkkonummen Vetsetiin, joten ei muuta kuin kersat autoon ja menoksi. Mitäpä lentopentue muuta tekisi kuin lentelisi paikasta toiseen ;)
Alun alkaen torstaille sovittu tarkki tehtiinkin siis jo maanantaina ja olin liikenteessä ilman apukäsiä. Loppujen lopuksi selvisin lauman kanssa hienosti. Äitikoira oli mukana sydänkuuntelua varten, koska perjantain tarkissa siltä kuului pieni suhahdus. No, nyt ei kuulunut enää mitään ylimääräistä vaikka lääkäri kuunteli lähemmäs viisi minuuttia!
Eikä kuulunut omituisia ääniä myöskään pennuilta :) Kaikki saivat puhtaat paperit sydämen, silmien ja kaiken muunkin osalta, ihan huippua!! Toki tutkimus pieniä hieman jänskätti, mutta reippaasti selvisivät ja häkeissä vain nukkuivat vaikka oltiin reissussa aika pitkä tovi.

Seuraavana päivänä tämä hieno ensimmäinen pentueeni olikin jo koiranetissä näkyvillä :) Näytti niin hassulta, Taskudyykkarin tyypit :)

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=TASKUDYYKKARIN&R=88




Kiitos vielä ihan jokaiselle jolla on ollut tämän asian kanssa tekemistä.


tiistai 17. toukokuuta 2016

Kuusi viikkoa

Kas niin, nyt olis tarjolla muutamat kuvat sekä hieman mittoja ja painoja.
Pentulauma, joka toisinaan aamuisin kuulostaa häkilliseltä äkäisiä undulaatteja, täytti eilen kuusi viikkoa. Aika on mennyt nopeasti, ja parin viikon päästä kaksi poikaa on jo maailmalla, hui! Tulevat kodit ja omistajat ovat kyllä ihan parhaita, olen jo tässä vaiheessa todella kiitollinen että juuri he ovat olleet pennuista kiinnostuneita.













Eicca (TD Lenni Lentokapteeni)
1304g    17,5cm














Konsta (TD Peetu Perämies)
1524g   18,0cm













Nooa (TD Nooa Nousukiito)
1320g   17,0cm













Manta (TD Tuua Turbulenssi)
2090g   20,3cm












Tuuli (TD Enni Ensilento)
1350g   17,7cm





Perjantaina on luvassa Fayn veriarvojen kontrolli sekä kakaroille pentutesti Koirankujeessa. Seuraavalla viikolla sirutus ja myöhemmin ell.tarkastus. Kaikilta pojilta on löytynyt 'dimangit' jo ajat sitten, toivotaan että myös ell ne tuntee ;) Luonnollisesti toivomme pentujen olevan muutenkin kaikin puolin ok :)

Tänään kameraan eteen eksyi pentujen lisäksi myös aikuiset koirat :)


Kuvaussession jälkeen voikukkakranssi hävisi parempiin suihin... ;)

perjantai 13. toukokuuta 2016

Dyykataanko taskuun?!

Vihdoin ja viimein oli toissapäivänä Omakoiraan ilmestynyt myönnetty kennelnimi. Meinasin tosin lentää perseelleni, koska  nimi ei ollutkaan ykkösvaihtoehtoni, eli Täpinän. Vaikka toki tiesin että mikään ei ole varmaa, en jotenkin osannut ajatella muuta nimeä vaan olin ajatellut pennuistakin Täpinän sitä ja Täpinän tätä. No, nyt olen pari päivää ajatellut toisin, koska vaihtoehtoja ei ole. Soitin kyllä kennelliittoon selvittääkseni missä kohtaa ykkösvaihtoehto oli tippunut pois, oliko joku Suomessa valittanut siitä sen kahden viikon aikana kun se oli mahdollista. Mutta ei, tämä on FCI:n päätös. Liiton tätösen mukaan Säpinän kennel on aika selkeä syy, vaikkei FCI päätöksiään perustelekaan. Pyh ja pah sanon minä! Jopa saman rodun sisältä löytyy yhden kirjaimen erolla olevia kennelnimiä. Näemmä linja on tiukentunut tämän päivän hakemuksiin..

No, me ollaan sitten Taskudyykkareita! Hienoa kuitenkin että ehdin saada nimen ennen pentujen luovutusta :)

Vaan tässäpä tämä, Taskudyykkarin lentopentue:

Jotta voidaan lähteä lentoon, tarvitaan Lenni Lentokapteeni (Eicca) ja sille aisapariksi Peetu Perämies (Konsta). Kun kaikki on valmista, seuraa Nooa Nousukiito (Nooa). Ja mitä sitten tapahtuu, on Enni Ensilento (Tuuli). Ja jottei elämä olisi liian yksinkertaista, tulee Tuua Turbulenssi (Manta).

Jotta näin :)


maanantai 9. toukokuuta 2016

Viisi viikkoa ja reilu kuusi kiloa

Nyt tulee kuvaton päivitys, valitan. Voitte lohdutukseksi selata noita aiempia nassukuvia ;)
Lapsilauma täyttää tänään viisi viikkoa ja kööri on käynyt puntarilla seuraavin tuloksin:

Eicca 1071g
Konsta 1234g
Nooa 1126g

Manta 1670g
Tuuli 1068g

Pieni Tuuli on siis saavuttanut Eican, ja Konsta on jättänyt Nooan taakseen. Mantaa tuskin kukaan kiinni saa, eikä ole tarviskaan!

Mantaa lukuunottamatta pennut on varattu. Manta kohtalon sanelee pitkälti sen kasvuvauhti. Jos siitä ei tule jättiläinen, on sille koti, mutta jos se jatkaa hurjaa vauhtiaan, täytyy asiaa miettiä uudelleen. Siitä saattaisi tulla aksatermein 'hyvän kokoinen medi', mutta pahimmassa tapauksessa 'todella pieni maksi'. Jälkimmäinen vaihtoehto ei kyllä ole lainkaan hyvä, jos lajina todellakin on agility.
Manta ei myöskään lähde kenenkään ensimmäiseksi koiraksi, sen verran tahtonainen on kyseessä. Varmasti hyvä harrastuskoira oikeissa käsissä, Turbiini-Tuire :D :D

lauantai 7. toukokuuta 2016

Ja kärsivällisyyspalkinnon voittaa...

 ... Snowglow's You Make It Thunder!!!


Elvie on kohta viisi viikkoa istunut pentuaitauksen vierellä ja odottanut että pennut kasvavat. Viimeisen viikon sillä oli itsellään ihottuman takia kauluri päässä, joten en voinut päästää sitä tötsällä pentuja sohimaan. Tänään Elvie kuitenkin sai palkintonsa, ja kyllä oikeasti toinen oli niin onnellinen ja täynnä intoa! Näitä on viisi! Onko nää kaikki mulle??
Jos on Fay hyvä äiti, on Elvie ihan paras täti! Olen käyttänyt pentuja ulkona pieniä hetkiä, ja sillä aikaa kun olen sisältä hakenut loppuja kakaroita, on Elvie istunut aitauksen vieressä vahdissa. Voihan sydän :)

Fay on jo oma itsesnä, ahne kuten ennen ja aika lailla hullu ;) Veriarvot kontrolloidaan reilun viikon päästä, joten kirjoitan aiheesti lisää siinä vaiheessa.
Jalkaa täytyy yhä vähän varoa, joten vaikka liikuntaa muuten joi voisikin harrastella, pitää tämä Fayn rajoitetulla liikunnalla vielä jonkun aikaa. Toivotaan nyt että menisi ohi levolla, eikä tätä(kin) tarvitsisi lähteä tarkemmin tutkimaan..

Pennut ovat pe ja la saaneet totutella erilaisiin ääniin. Isäntä on rakentanut terassin kattoa, joten tutuiksi ovat tulleet niin kompuran jyrinä kuin naulapyssykin, puhumattakaan katolta kuuluvista askeleiden äänistä. Myös autoiluharjoitukset on aloitettu ihan vaan auton käynnistämisellä kakaroiden ollessa kyydissä.





Huomenna on itselläni luvassa vuoden kiireisin työpäivä. Oi kun joskus saisin viettää äitienpäivää ihan vaan oman äidin kanssa rauhassa. Onnea nyt kuitenkin kaikille äideillä ja etenkin sille omalleni, joka tässäkin pentuprojektissa on ollut korvaamaton apu :)
 


tiistai 3. toukokuuta 2016

Kun asiat ei mene kuten Strömsössä

Pikainen tilannepäivitys. Aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt koneella istumiseen..

En tiedä opinko koskaan olemaan iloitsematta ääneen, kun joku asia on hyvin. Luulisi minun jo oppineen että kel onni on, se onnen kätkeköön. Niin miljoona kertaa saanut ämpärillisen paskaa niskaan erehdyttyäni iloitsemaan jostakin.. Viikko sitten ilon aiheena oli Elvien maksa-arvojen lasku. Muutama päivä tästä eteenpäin aloin juosta lääkärissä Fayn kanssa. Ei syönyt, ei juonut, oksensi, kuivui, oli aivan kuutamolla. Lisäksi Kössi kaiketi astui sen jalalle, koska se myös ontui toista etustaan. Nyt on Fay nesteytetty ja röntgattu ja ultrattu ja tutkittu joka suunnasta, veriarvot pyllyllään ja sitä rataa. Eilen se vietti klinikalla kuusi tuntia. Fennia kiittää.

Nyt Fay on kuitenkin juonut ja yllättäin syönytkin jotain. Se, mikä sille milloinkin maistuu, vaihtelee kovasti. Eilen illalla se ahmi lattialle heittelemiäni makaroneja, tänä aamuna nyrpisti niille nenäänsä. Eilen oli syönyt klinikalla purkillisen energiapitoista purkkiruokaa (osissa), tänään nyrpisti sille nenää. Sen sijaan sille maistui pennuille ostamani Britt Caren penturuoka, kuivana. No, se saa justiinsa sitä mitä suostuu syömään, pääasia on että se syö.

Täällä on siis pentuarjen lisäksi siivottu paskaa ja oksennusta aikuisen koiran jäljiltä ja oltu huolesta maha ylösalaisin. Eikä vieläkään uskalla hengähtää helpotuksesta.

Pennut täyttivät eilen neljä viikkoa ja ovat onneksi jo hyvin kiinteän ruoan kimpussa. Ne saavat pääasiassa lihaa, ja nyt olen joukkoon turvottanut tuota nappulaa. Manta vetelee yhä omilla metriluvuillaan Tuulin pitäessä perää. Se on kuitenkin melkein saanut Eican kiinni!

Pikkuhiljaa alkaa myös vahvistua se, ketkä jäävät kotiin kasvamaan :)