Eilinen päivä oli täynnä puuhaa. Pennut täyttivät kolme viikkoa ja saivat ensimmäisen vieraansa, mummin (äitini siis) :)
Listalla oli mummin lisäksi ensimmäinen madotus, joka hoituikin vallan kivuttomasti, ahneita pieniä possuja kun ovat.
Viime viikon lopulla pennut saivat siis ensi kertaa maistella lihaa, ja kyllä, petoja ovat kaikki :D
Alla kolmeviikkoiskuvat tyypeistä:
Eilen päästiin (liian) pitkän tauon jälkeen Elvien ja Kössin kanssa akupunktioon Karoliina Nyyssösen luo. Molemmilla oli jumeja, kuten arvata saattoi ja tokihan sen tiesinkin. Neulat kuitenkin saivat taas ihmeitä aikaan, joten tämä on kyllä ihan todella passeli hoitomuoto molemmille. Kössillä ei akupunktiota olekaan käytetty pitkään aikaan, mutta taidanpa ottaa sen sillekin ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Elvariahan on akulla hoidettu jo kolmisen vuotta.
Illalla suuntasimme Elvien kanssa maksa-arvojen kontrolliin meille uuden eläinlääkäriasematuttavuuden luo. Päätin vaihtaa lekuria ja testiin pääsi Vihtivet Nummelassa. Vastaanotolla vierähti lähes huomaamatta kokonainen tunti, kun ensin käytiin läpi Elvien turhankin pitkää sairaushistoriaa. Lopulta päästiin kuitenkin itse asiaan verinäytteen oton ja maksan ultrauksen muodossa. Mukavaa oli kuulla taas kerran Elvien olevan maailman kiltein potilas, ja sitähän se on. Lievästi kyrsiintyneenä piikittelyyn ja ronkkimiseen se kuitenkin tilanteen mukaan istuu tai makaa nätisti aloillaan tutkimusten ajan. Vain ilme kertoo että Elvien mielestä neulat ja muut välineet saisi työntää jonnekin mihin aurinko ei paista!
Jos eilinen päivä oli jo muutenkin hyvä, se muuttui illan mittaan suorastaan loistavaksi! Ultrassa Elvien maksa näytti nyt lähes tai jopa täysin normaalilta, kun se syksyllä ja biopsiassa oli kirjava ja pyöristynyt. Myös sappirakko oli normaali, mitä se oli myös syksyllä. Eikä tässä vielä kaikki, todella pahasti koholla ollut alt-arvo oli enää kaksinkertainen!! Ihan huikeeta!! Vielä maaliskuun alussa arvo oli seitsenkertainen normaaliin verrattuna, mutta nyt se oli tullut alas ja roimasti.
Vaikka arvot lähestyvätkin pikkuhiljaa normaalia, päätettiin että Elvielle tehdään vielä sappihappotesti lähitulevaisuudessa. Se ei välttämättä kerro mitään, mutta itseäni kyllä kovasti kiinnostaisi tietää miksi maksalle kävi näin, mikä sen aiheutti. Kaikki alkoi syyskuisesta parin päivän ripuli-oksentelu-hässäkästä, joka taasen alkoi koiran syötyä vajaan kaksi viikkoa Royal Caninin urinary-nappulaa. Ja syy miksi se nappulaa sai, oli se, että olin hetken täysin epätoivoinen struviittikiteiden kanssa joita en ollut onnistunut saamaan pois raakaruokinnalla ja lisäravinteilla. Haksahdin silloin ostamaan pussin nappulaa, ja olen viimeiset puoli vuotta ollut sitä mieltä että se on syyllinen tähän kaikkeen. Itse asiassa kyselin jo talvella Eviralta tutkimushintoja yksityishenkilön lähettämille tuotteille, mutta mahdollisia tutkittavia asioita on niin valtavasti, että pitäisi tietää suurinpiirtein mitä lähdetään etsimään. Näin ollen pipanapussi seisoo yhä kaapissa odottamassa jotain.... Yhdenkään koiran kitaan se ei mene!
