Manta

Shetlanninlammaskoira

Taskudyykkarin Tuua Turbulenssi

Manta koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI27191%2F16&R=88

Synt. 4.4.2016

Sukupuoli: narttu

Omistaja: kasvattaja

Säkä: 42,5 cm

Hampaat: oikea purenta, kaikki hampaat

Silmät: ok 4/2017

Lonkat: A-A

Kyynärät: 0-0

Selkä: LTV0, VA0

Polvet: 0-0

Sydän: ei sivuääniä

Muuta: Sappirakko poistettu mucocelen takia.

Meijän Manta, hyvin erikoinen ja omalaatuinen sheltti, jotain ihan muuta kuin äitinsä ja siskonsa, vaikka samaakin löytyy. Mantan oli tarkoitus lähteä sijoitukseen, mutta alkua pidemmälle en kodin etsinnässä päässyt, sillä en vaan voinut tästä hieman juron näköisestä otuksesta luopua. Manta oli pentutestissä yhteistyökyvytön, omalla tahdolla varustettu, mutta kuitenkin aika pehmeä, hieman haasteellinen. Ja minä halusin ottaa tämän haasteen vastaan.

Mantan rakenne hurmasi jo pikkupentuna, pitkärunkoinen, hyvin kulmautunut ja hyväluustoinen. Reilu koko oli ainoa miinus. Naureskelinkin Mantan kasvaessa, että liian iso soopeli on ollut se viimeinen sheltti mitä olen itselleni hinkunut, mutta niin vaan rakastuin. Aikuis-Mantaa katsoessa voin todeta, että se on vähän turhankin pitkärunkoinen.

Jo pentutestissä esiintulleet haasteet ovat kulkeneet mukanamme koko koiran iän. Kantoluodon sanoin Manta on juro possu. Sitä se todellakin on, jänkki jästipää, erittäin haasteellinen motivoida, 'pidä tunkkis'-asenteella varustettu eläin. Täydellinen epäsheltti!

Mantan kanssa aloittelin agilitytreenejä reilun vuoden iässä, mutta oma motivaationi katosi matkan aikana kymmeniä kertoja, tullen aina välillä hetkeksi takaisin. Pidin siitä, että Manta oli hiljaa, äitiänsä kun sai aivan koko ajan olla vaientamassa sekä kisa- että treenipaikoilla. Ja siis minulle oli ja on aivan sama jos koira kiljuu radalla töitä tehdessään, mutta ulkopuolella tai odottaessa se ei vaan passaa. Äidin ja tyttären kohdalla vaan tuntuu, että ääni, vauhti ja motivaatio kulkevat käsi kädessä...

Mantan kanssa käytiin kesällä 2019 juoksemassa muutamat supermölliradat ja siihen meidän aksat sitten jäivätkin. Koira on kyllä mitattu virallisesti mediksi, eli yksi tulos meillä lajista on, hah hah!

Mantalla on vuosien varrella ollut jonkin verran ongelmia suoliston kanssa, oireena ajoittainen vatsakipu. Se on myös resurssiaggressiivinen ja nämä asiat kyllä kulkevat käsi kädessä. En ole tällaiseen tapaukseen koirahistoriani aikana törmännyt, joten tässä on tullut opeteltua elämää ei-niin-helpon koiran kanssa. Manta tarvitsee oman tilansa. Resurssiaggre oli nuorempana sillä pahempi, nykyään on elämä hieman helpompaa. Luonnollisestikin tässä myös auttaa se, että ymmärtää koiraansa.