Helmikuun viimeisinä päivinä sain hoitooni kolme koiraa, kun äitini Yocu ja Kaisla, sekä kettujen Nooa-veikka tulivat pariksi vuorokaudeksi kyläilemään. Taloudessamme oli siis kahdeksan koiraa, joista puolet oli alle vuoden ikäisiä. Kyllä siinä sai ihan lastentarhan kyttänä toimia, eikä tullut mieleenkään lähteä lenkille koko lauman kanssa yhtä aikaa. Kätevästi jaoinkin sen koon mukaan kahtia niin että Kössi ulkoili Mantan, Elvien ja Kaislan kanssa, ja pienemmät sitten keskenään. Näinollen Urpo ja Turpo, eli Tuuli ja Nooa pääsivät toden teolla riehumaan keskenään. Harmaudesta huolimatta otin uutterasti kuvia, joten ne kertokoon enemmän :)
Manta puolestaan juoksutti Kaislaa Elvien tyytyessä juoksemaan hieman kauempana suurimmasta häslingistä. Kyllähän Elviekin juoksee ja paljon, mutta se juoksee lähinnä minun luo ja taas jonnekin ja taas takaisin nappaamaan hihastani.
Nooa alkaa pikkuhiljaa miehistyä. Se on kehittynyt hyvin hitaasti, kuten äitinsäkin aikanaan, mutta enhän minä mitään broilereita kasvatakaan. Nättikin se on, mutta kovin pieni. Tulevan mahdollisen aksaharrastuksen kannalta toki varsin passelin kokoinen :) Siitä on täysin mahdotonta saada fiksua sivukuvaa ilman apua, joten sellaista saa yhä odottaa.
Entinen aksakaverini Yocu täyttää kohta jo yhdeksän vuotta. Hyvin se jaksoi kakaroiden kanssa kirmata, vaikkei sekään siihen kaikista sekopäisinpään meininkiin lähtenyt. Oi niitä kisoja ja fiiliksiä mitä sen kanssa sain aikanaan kokea aina arvokisoja myöten. Meidän joukkueen hidas mutta hyvin varma nollakone :)
Viikko takaperin käytin hyödyksi lähellä sijaitsevan eläinlääkäriaseman joukkosilmätarkastuspäivän ja vein Fayn ja Tuulin tarkkiin. Fayllä vuoden iässä todetun yhden ripsen kaveriksi oli tullut pari lisää, mutta muuten ei huomautettavaa. Tuulilla oli puhkeamassa pari ripseä, mutta senkään silmistä ei muuta vikaa löytynyt. Hieno homma!
Eilen oltiinkin sitten isompien asioiden äärellä, kun Elvien maksasta otettiin paksuneulanäyte Tammiston Evidensiassa Anders Erikssonin toimesta. Operaatio meni hyvin ja Elvie on toipunut siitä hienosti. Nyt sitten jännätään pari viikkoa että mikä on tuomio. Pikkasen hymyilytti koiraa hakiessa, kun vastaan tuli pinkkiin sydänkuosiseen kääröön pakattu Elvie :)
Tykkäsin myös siitä, että ennen operaatiota sain olla mukana niin kauan että koira nukahti. Vaikka Elvie on helppo ja kiltti, tykkään että saan olla sen turvana, ei se kuitenkaan riemusta kiljuen lääkäriin mene. Ja asia mitä en voi sietää, ja mihin jossain valitettavasti törmää, on hoitajan tai lääkärin lässyttäminen koiralle. Tämä on onneksi harvinaista, eikä eilen sellaista tarvinnut kuunnella. Elvie ainakin kavahtaa moista epänormaalia käytöstä.
Huomenna olisi oman kylän aksakisat Fayn kanssa. Omat ajatukset harhailee aivan muualla, joten saa nähdä saadaanko aikaiseksi muuta kuin sählinkiä. Myös keinun oikeanlainen suoritustapa on dynypötköllä nyt hieman hakusessa. Ensin katosi puomin oikea pysäytyspaikka, mutta sen korjaannuttua keinulle tarjotaan pysäytystä etutassut maassa, mikä ei ole lainkaan hyvä juttu. Tähän täytyy treeneissä nyt todella paneutua. Voihan toki olla että viime treenien jälkeen asia on muhinut Fayn päässä, ja homma toimiikin huomenna.
Loppuun vielä muutama kuva reikäpäiden ulkoilusta. Ja päivän teema oli...? :D
