Ja yhtäkkiä onkin vierähtänyt kuukausikaupalla aikaa edellisestä kirjoituksesta. Vaan eipä täällä mitään järisyttävää ole tapahtunut. Talvi oli liian pitkä ja tiet liukkaat, joten kevät oli enemmän kuin tervetullut. Kaikki kolme kohdullista likkaa juoksivat samaan syssyyn huhti-toukokuussa ja meno oli sen mukaista.
Ketut ja sitä myöten ensimmäinen ja ainoa pentueeni täytti huhtikuun alussa kahdeksan vuotta. Voi herran tähden miten aika on juossut, vastahan ne syntyivät!!
Mantan maksa-arvoja kontrolloitiin sapen poiston jälkeen ensimmäisen kerran maaliskuussa ja alat-arvo oli hieman koholla. Muutettiin hieman ruokintaa ja otettiin maksan toiminnan tueksi Liveron-tuote. Kesäkuun alussa oli seuraava kontrolli, ei juuri muutoksia arvoissa suuntaan tai toiseen. Pyynnöstäni tsekattiin myös kilppariarvot, vaikkei Mantalla väsymystä lukuun ottamatta muita klassisia oireita olekaan. Ja kappas, näiden ja seuraavaan viikkoon menneiden lisätestien perusteella Mantalla on ihan selkeä kilpirauhasen vajaatoiminta. Tämä voi eläinlääkärin mukaan myös selittää koholla olevat maksa-arvot, mutta se selviää sitten myöhemmin. Tähän siis aloitetaan lääkitys ja ensimmäinen kontrolli on jo kuukauden päästä.
Tuuli käväisi toukokuun lopulla kesän ensimmäisessä näyttelyssä Riihimäellä. Nyt on veteraaniluokka korkattu tuloksella EH, mutta varsin kivan arvostelun kera. Älytön kuumuus piti koiran hännän alhaalla ja ensimmäistä kertaa se taisi liikkua sekä hiljaa että erittäin kauniisti. Tuomari jäi kaipaamaan lisää eleganssia. Seuraavan kerran mennään kehään kesäkuun lopulla ja nyt mukaan lähtee myös Fay ja kaverini esittämään toista näistä vetskuluokan tytöistä.
Myös Kaisu täyttää kahdeksan ihan näillä näppäimillä ja se on porukan nuorin. Se saa neljän viikon välein Librela-pistoksensa ja sen mielestä on niin siistiä päästä moikkaamaan Livetin hoitajia. Pöhkö eläin 😄
