Ensimmäisellä lomaviikolla oli Taskudyykkareiden pentutreffit Espoossa Sporttikoirahallilla. Ottaen huomioon sen että itseni lisäksi pentukatraalla on vain 2,5 muuta omistajaa, oli treffeille saatu mukaan peräti kymmenen ihmistä! Mukana oli myös kummityttöni havannakoiransa kera, eli vähän erinäköistäkin karvanaamaa oli paikalla.
Parituntinen meni nopeasti Tammisen Katjan pentukoulutuksen merkeissä, ja loppuun jäi vielä aikaa pentujen vapaamuotoiseen leikkimiseen. Meno meinasi poikien kesken tosin yltyä hieman liian hurjaksi. Itse koulutuksessa Manta ja Tuuli toimivat molemmat Katjan esimerkkikoirina, ja täytyy kyllä olla tyytyväinen siihen miten hienosti ne lähtivät tekemään toisen ihmisen kanssa :)
Iso Kiitos Katjalle koulutuksesta! Treffeistä on olemassa kuvia, mutta ne eivät ole omassa kamerassani, joten lisään niitä tänne sitten kun jonkun otoksen käsiini saan. Oli kyllä mukavaa nähdä koko kööri yhes koos, ja omistajat toki myöskin ;)
Seuraavana päivänä soin mama-Faylle laatuaikaa kanssani kahden kun lähdimme Vihtiin Millan ja Häkän tukiepiksiin. Olin ilmoittanut Fayn kahdelle supermölliradalle ja yhdelle mölliradalle, koska siellä oli kontakteista vain puomi. Tietenkin olimme starttivuorossa ensimmäisenä, ei ole ensimmäinen kerta.. Ei siinä muuten mitään mutta rataantutustumisen jälkeen olisi ihan kiva hieman hengähtää, tällä kondiksella varsinkin ;)
Ensimmäinen yritys meni osaltamme sähläämiseksi, mutta toisella kierroksella jäin haavi auki katsomaan kun pikkuäiti paineli menemään lähes ilman ohjausta :0 Itse olin totaalisen jäljessä, mutta Fay paikkasi hyvin ja paineli oikeille esteille. Ei se yleensä noin hyvin irtoa! Viimeisillä metreillä alkoi jo naurattamaan että koira osaa radan ulkoa :D
Vitsit mikä fiilis oli maalissa!! Kuvitelmistani huolimatta rata ei ollut puhdas, vaan joku mystinen rima oli tullut alas, siitä siis vitonen, eikä asiaa kolmen sakkiin, jonne aika olisi riittänyt hyvin. Mutta eipä haittaa, aivan huikea fiilis jäi tuosta suorituksesta!
Mölliradalla käytiin lähinnä testaamassa vierasta puomia, joka ei sitten onnistunut. Fay ei mennyt ylös asti, joten en jäänyt jankkaamaan. Koira alastulolle josta palkka ja sitten maaliin.
Valitettavasti päivän hieno supermöllirata ei ole videolla.
Seuraavalla viikolla lähdin itse ystäväni kanssa Viking Gracelle palelemaan. Tokihan sen tietää että laivalla on aina viileää ja ilmastointi tuppaa aiheuttamaan ongelmia; mutta näin kylmällä laivalla en ole ikinä ollut. Vaikka seura oli mitä parhain, ruoka aivan taivaallista ja ne parit drinksutkin herkullisia, oli kylmyys aika häiritsevää. Hytissä pystyi onneksi säätämään lämpöä, mutta muualla laivalla palelin koko ajan. Onneksi kotimatkalla alkoi aurinko paistamaan ja pääsimme kannelle lämmittelemään ;) Valitettavasti saan itseni aivan jumiin kylmästä ja vedosta, joten lomanjälkeinen viikko onkin sitten mennyt migreenin aihiota nujertaessa :(
Laivailun jälkeisenä viikonloppuna oli vuorossa paluu virallisille aksakisakentille. Muita kisaaviahan minulla ei tällä hetkellä ohjattavana ole kuin äitini Wilson. Kisaaminen tyssäsi viime syksynä selkäni prakaamiseen, ja nyt olimme vihdoin takaisin kisakentillä yli kymmenen kuukauden tauon jälkeen! Siistiä! Petteri Kerminen oli laatinut mukavat radat, joista olisi kyllä jokaisesta pitänyt selvitä puhtain paperein, mutta eipä vaan selvitty. Eka radalla Wilson teki wilsonit ja alkoi virheen jälkeen tehdä omiaan. Tokalla radalla mentiin muuten ok mutta kepeille mentiin väärin ja radan lopussa koira hyppäsi todella huonosti ja rysähti riman päälle. Tsekkauksen jälkeen jatkoimme maaliin. Wilsonin kanssa ollaan treenattu hyppytekniikkaa, ja se on taas takaisin treenilistalla. Koira ponnistaa hyppyihin aivan liian kaukaa..
Viimeiselle radalle lähdin ajatuksella, että kunhan ehdittäisiin suorittaa se ennen sadetta. No ehdittiinhän me ja sieltä se nolla sitten tuli! Hidas se kyllä oli, useamman sekunnin voittajaa hitaampi, mutta nolla kuitenkin ja luva-tulos. Yhtä uupuu siis vielä kakkosluokasta :) Satu Tuominen oli kameransa kanssa paikalla ja allaolevat huippuhienot kuvat ovat hänen käsialaansa.
Wilsonille tauon aikana opetettu juoksu-A toimii ainakin nyt. Satun kameran eteen pääsi myös mörssäri-Manta, niin itsensä näköisenä, ylpeänä nenä pystyssä ;)
Innostuneena Fayn hienosta episradasta Vihdissä, en meinannut malttaa odottaa seuraavia epiksiä. Vaan tulihan se perjantai sieltä lopulta ja suuntasimme koko viiden koiran voimin ensin työpaikalle ja siellä lenkille, ja sieltä sitten Ojankoon toisiin tukiepiskiin. Siellä vielä ennen kisojen alkua koko köörin lenkitys, jonka jälkeen ei-kisaavien olikin hyvä köllötellä autossa.
Näissä epiksissä ei ollut valmiina suoritusjärjestystä, vaan radalle mentiin kun siltä tuntui. Tällä kertaa olin valmiina ensimmäisenä, sillä tutustumisessa ei juuri juosta tarvinnut. Naurattaa ihan oma intoni päästä radalle ja vielä supermölleihin :D Tämä rata oli helppo ja teimmekin Fayn kanssa kaksi nollaa, vaikka toisella meinasikin mennä putkesta ohi. Aika riitti näissä karkeloissa toiseen sijaan. Voi sitä mieltöntä intoa ja energiaa mikä Faystä pursuaa! Ei tarvitse kahta kertaa kysyä jotta mentäiskö ;)
Koko elokuu on täynnä kaikenlaista kivaa treeneistä kisoihin ja tarkoitus olisi käydä mätsärissäkin pyörähtämässä. Niistä lisää sitten ensi kerralla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti