Tuuli tuulisessa Helsingissä ja Mantakin matkustaa

Vaikka pennun kiivain sosialistumisen aika päättyykin 12 viikon ikään, ei kokemusten kartuttamisesta luonollisesti ole haittaa sen jälkeenkään. Niinpä yhdistin edellämainitun ja ystävätapaamisen ja suuntasimme Tuulin kanssa ihan ytimeen asti. Itse käyn Helsingissä ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En viihdy ihmispaljoudessa enkä täyteen ahdetuissa julkisissa kulkuvälineissä. Ja omalla autolla ytimeen ajaminen ei sekään kuulu suosikkeihini.
Niinpä nakkasin eväillä täytetyn repun selkään ja koiran kantolaukun toiselle puolelle kroppaani, ja lähdin kantojuhtana kohti Kauklahden asemaa kera Tuulin. Tässä vaiheessa on syytä todeta, että kyllä, koirallani on myös neljä jalkaa, enkä tietenkään raahannut sitä kassissa koko matkaa, mutta en myöskaan tahtonut pienen joutuvan ihmisten tuuppimaksi täpötäysissä ahtaissa paikoissa. Laukku olikin lopulta varsin tarpeellinen, sillä koiran kantaminen sylissä käy enemmän selän päälle.

 15-viikoinen Tuuli oli junassa ensimmäistä kertaa. Voi olla ettei sen tarvitse toista kertaa moisella matkustaakaan, mutta onpahan nyt käyty sekin kokeilemassa. Kummasti saa itse juttuseuraa kun kantaa mukanaan suloista pentua. Ja tietenkin kaikilla juttelemaan tulevilla on joskus ollut samanlainen kääpiölassie ;) Niinpä niin.
Helsingin päässä löysimme nopeasti kaveriporukkamme ja jatkoimme matkaa Espan halki kohti Kauppatoria ja Kauppahallia. Koko tämä matka oli täynnä turisteja kameroineen ja meikäläistä hieman ahdisti.
Lopulta pääsimme kipuamaan eväinemme Tähtitorninmäelle ja picnic-paikka oli siinä!

Juuri Helsingin päälle luvatusta vesisateesta ei ollut tietoakaan, ja aika kului rattoisasti hyvässä seurassa upeassa kesäsäässä :)

Tästä matka jatkui vielä Kaivopuiston poikki rantaan Mattolaiturin terdelle istumaan. Ihanaa huomata miten paljon enemmän on nykyään paikkoja, joissa koiravieraita ei katsota kieroon. Meidänkin neljän ihmisen jengissä oli kolme koiraa.
Kovasti tuulisella rannalla Tuulikin sitten malttoi antaa unelle valtaa, ja torkkui kassissa tyytyväisenä.

Kotona olimme peräti yhdeksän tunnin seikkailun jälkeen, ja kuvittelin pennun kaatuvan suorilta jaloilta nukkumaan. Mutta mitä vielä, pitihän sitä siskoa vielä viihdyttää puolitoista tuntia! Uni tuli siinä vaiheessa kun erotin pennut nukkumaan omiin tiloihinsa. Yliväsymystä, sanon minä.

Sunnuntain olin vielä töissä ja sitten alkoi kesälomani toinen kahden viikon pätkä. Loma alkoikin heti maanantaina matkailulla Mantan kanssa.
Koska olin saanut pääkaupungistamme jo tarpeeksi, päätimme pysytellä Kirkkonummi-Espoo-akselilla. On kyllä kivaa käydä seikkailemassa pentujen kanssa erikseen, ihan eri tavalla niistä näkee asioita, ja sen miten reagoivat mihinkin, vai reagoivatko lainkaan.
Mantakin koki junan ensimmäistä kertaa, ja se oli siellä siskoaan rauhallisempi. Tuuli on muutenkin säpäkämpi ja huomioi kaiken. Taaskin löytyi juttuseuraa, ja kuinka ollakaan, ihmisistä joilla on joskus ollut collie :D :D

Kahvit ja jädet Sellon kauppakeskuksessa, bussilla muutama pysäkinväli, kävelyä jonkun matkaa ja kas, olimme Nooan luona! Valitettavasti kamera oli jäänyt kotiin, joten en saanut vieläkään järkeviä kuvia jätkästä. Sisaruksilla oli kuitenkin hauskaa, ja kun porukkaan liittyi vielä kummityttöni havannankoira Nata, ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita taaskaan puuttunut. Ja voi sitä Nooan riemua minut nähdessä! Se on niin iloinen pieni eläin että huh! Kovasti muistuttaa Yocua pentuna, mutta ei sitten ihan kuitenkaan. Pieni se on, tiedä sitten kuinka pieneksi jää. Tällä hetkellä kasvaa aika lailla äitinsä tahtia.

Kotimatka Mantan kanssa taittui kahdella eri autolla ja junalla. Kotona oltiin väsyneinä mutta tyytyväisinä. Toki reissut olivat tytöillä erilaista, mutta Manta oli päivän päätteeksi aivan eri tavalla väsynyt kuin Tuuli.

Mukavia juttuja meillä siis takana, ja kaikenlaista kivaa myös edessäpäin :) Ah, loma!