Viime sunnuntaina oli aika kesän toisen näyttelyn, kun karautin Fayn, Tuulin ja ystäväni Katjan kanssa Metsämäen raviradalle Turkuun. Kyllä oli mukavaa olla niin väljässä näyttelyssä, kehät olivat reilun kokoisia ja kulkuväylät leveitä. Toista se oli toukokuussa Tuusulassa, ikänä ole tullut vastaan niin ahdasta ulkonäyttelyä, siellä joutui ihan raivaamaan tietä, että pääsi koiran kanssa kehään.
Olimme paikalla ajoissa ja hyvä niin, tuomari, unkarilainen
Robert Kotlar, oli varsin vikkelä ja kehä eteni reippaasti. Brittityyppi oli
selkeästi enemmän tuomarin mieleen.
Tuuli esiintyi tällä kertaa hiljaa, jotain oli mennyt
treeneissä jakeluun. Näyttelyviikolla jäätävän karvanlähdön aloittanut neiti
sai ERIn varsin mukavan arvostelun kera. Sijoitusta luokassa ei tällä kertaa
tullut.
Äitinsä päätti sitten ottaa ilon irti tyttärensäkin edestä, ja päästi suustaan jo muutaman väy-väy ääneen yksilöarvostelussa ja tahti vaan kiihtyi kilpailuluokassa. Fayllekin ERI ilman sijoitusta.
 |
| Faystä ei valitettavasti ole seisotuskuvaa. |
Molemmilla on nyt tämän vuoden näyttelyistä plakkarissa 2 x ERI. Olishan se joskus vielä kiva saada Tuulille SA, mutta nähtäväksi jää. Onhan siinä pieniä juttuja, mm turhan pehmeä karva, yläilmoissa kannettu häntä, kevyt alaleuka jne.
Mielenkiintoinen asia, mikä tosin myös hieman syö tuomarien
uskottavuutta, on Fayn saamat arvostelut kokoon liittyen. Siitä on kirjattu
sekä suomituomarin, että ulkolaisen toimesta ’oikean kokoinen’ ja koira on
hikisesti 32,5. Kertaakaan sitä ei ole sanottu liian pieneksi. Huvittavinta oli
erään ruotsalaistuomarin mittaukset, Faystä hän sai 34 korkean ja Tuulista 36.
Minä tietty nyökyttelin.
Tuuli saa pudottaa nyt loputkin turkistaan ja katsellaan
näyttelyitä syyskuun puolella, silloin vielä on ulkonäyttelyitä, joista
tykkään. Fay saattaa päästä tässä välissä kerran kehään, sillähän on tukkaa
vaikka lampaat söis.
Kehäkuvat: Sirpa Saari
Tytöt tolpassa: Katja Tamminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti