Kettujen kuulumiset

Mantan sappirakon poistosta on jo kohta kahdeksan viikkoa ja koira voi hyvin. Tikit käytiin poistattamassa kaksi viikkoa operaation jälkeen ja jo tuolloin hoitsun kanssa naurettiin Mantan jäätävää karvankasvua, hyvä kun tikit erottuivat vatsakarvojen joukosta! Nyt karva on jo näin pitkää: 

Kevään korvalla käydään kontrollissa, lähinnä maksa-arvoja on tarkoitus seurata. Nyt kuitenkin elellään normaalia elämää ilman että sapettaa.

Mantan leikkauksen jälkeen oli Tuulin vuoro käydä ensin ortopedillä ja sen jälkeen pienessä operaatiossa. Tuulilla oli loppukesästä saakka ollut outoa toisen etusen kaluamista, joka syksyyn mennessä vaan yltyi. Lisäksi mukaan tuli kummallisia, yksittäisiä oikean takasen heittämisiä hihnalenkeillä. 

Kuten niin usein mun koirilla, ei Tuulillakaan löytynyt täysin selkeää vastausta oireille, vaikka koira rtg-kuvattiin laajasti. 

Tuuli aristi oikean lonkan seutua, mutta kuvien mukaan molemmat lonkat olivat edelleen parasta a-luokkaa. Etuosassa kipua aiheutti oikealla puolella kyynärän alue ja vasemmalla olan alue rtg-kuvien ollessa näidenkin osalta moitteettomat. Tiedossa toki on, että alkava nivelrikko ei välttämättä röntgenissä näy. Lähdettiin siis liikkeelle Librelalla, jota saa tällä haavaa kolme neljästä koirastani. Rimadyl-kuurin Tuulille olin antanut jo ennen lääkärikäyntiä, mutta siitä ei huomattavaa apua ollut.

Takasen heittäminen jäi (oletettavasti) Librelan ansiosta pois ainakin hetkellisesti, mutta etutassun kaluaminen jatkui.

Kaksi viikkoa ortopedikäynnin jälkeen oli vuorossa selästä kahden talirauhasen ja silmästä luomirauhasen kasvaimen poisto ja samalla hammasputsi, jossa jälleen poistettiin edestä kaksi pikkuhammasta parodontiitin takia. Taas sai lääkäri päivittää hammastodistuksen.

Ortopedin kanssa sovittiin, että laitetaan vielä toinen Librela ja katsotaan onko vaikutusta tassun kaluamiseen. Jos ei, laitetaan varmaan kortisonipiikki.

Ensi viikolla siis poistetaan nuo kolme tikkiä ja samalla reissulla saavat Tuulin lisäksi Librelansa Fay ja Kaisu.

Kyllä on tylsää kun nyt useammalla koiralla on jotain häikkää. Fay ei edelleenkään ole kunnossa, mutta sen oireet ovat onneksi lieviä ja me jatkamme jumppaamista. Ja Kaisu nyt on Kaisu. Olin niin kovasti toivonut heti keväällä pääsyä Tuulin kanssa veteraanikehään, mutta nähtäväksi jää, missä kunnossa se on.

Talvikin tuli tänne Kirkkonummelle sitten kertaheitolla. Toivottavasti pakkaslukemat pysyisivät kohtuullisina ja lumimäärä maltillisena, niin ulkoilu olisi helppoa ja mukavaa.

16.11.2023

19.11.2023