Onhan näistä kakaroista molemmat tehneet simppeleitä putki-hyppysiiveke-radanpätkiä, mutta käytännössä osaaminen on molemmilla vielä ihan nollassa. Kehonhallintatreenejä ollaan tehty paljonkin, joten eiköhän tämä homma tästä ala pikkuhiljaa edistyä.
Mama-Fayn kanssa ollaan kisattu se mikä ollaan ehditty, eli toisin sanoen keskimäärin kerran kuussa. Kuvittelin kisaavamme touko-kesäkuussa enemmänkin, mutta eipä tuota voi tehdä jollei ole kisoja tarjolla. Sunnuntait on lähes poikkeuksetta pyhitetty työlle, joten kisaamaan tarvitsisi päästä lauantaina. Emme siis vieläkään ole saaneet kunnon kisarutiinia päälle. Pikkuhiljaa kuitenkin alkaa tuntua että yhä enenevässä määrin olemme radalla yhdessä. Nollat on kiven alla, vitosia ollaan pari haalittu, samoin pari hyvää hyllyä. Suurin ongelmamme on tällä hetkellä se ettei Fay etene metriäkään itsenäisesti jos jään pikkasenkin sen taakse. Vaikka este olisi suoraan nenän edessä, niin ei, jaloille tullaan ja hypyn ohi. Ja sehän nyt on sanomattakin selvää että en pysty sen vauhdissa juoksemaan esim pitkää loppusuoraa. Ja kyllä, irtoamista ollaan harjoiteltu ja harjoitellaan tehostetusti vastakin. Etenemiskäsky ei vaan tunnu pienen tajuntaa vielä kisatilanteessa tavoittavan. Yhtä kaikki, kivaa meillä on ollut.
Elvie täyttää tänään kuusi vuotta. Se on perheemme vanhin koira, joten keski-ikä on täällä hyvin alhainen ja käytös ja meininki sen mukainen :D
Elvien maksa-arvoja ollaan nyt kontrolloitu kaksi kertaa kortisonin syömisen aikana, ja vieläkin näyttää hyvältä. Lääkitystä puretaankin pikkuhiljaa ja loppukesällä / alkusyksyllä selviää onko sairaus tällä erää nujerrettu. Peukut pystyyn! Toiveita on mutta vielä en uskalla liikaa iloita.
Pitää ihan pinnistää jotta muistaa mitä kaikkea reilun kuukauden aikana on tapahtunut. Tuuli kävi toukokuussaa missikisoissa kv-näyttelyssä esiintyen junnuluokassa. Kovin avokätisesti ERIä jakaneelta tuomarilta EH tuntui hieman pettymykseltä, mutta koska se häntä nyt nousi hieman liian ylös liikkeessä niin se nousi. Arvostelu oli kyllä muuten varsin kiva ja kyllä siitä koiran tunnistaa. Tuuli esiintyi hienosti vaikka itse taas jännitin aika paljon. Seuraavan kerran mennään kehään Mikkelissä heinäkuun alussa.
Jotain muutakin tähän piti vielä kirjoittaa mutta kas, en muista mitä :D :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti