Kolmen kuukauden kooste on yllämainittujen osalta melkein neljän kuukauden mittainen, koska en vaan ole saanut aikaiseksi istua kirjailemaan aiemmin.
Kesäkuun lopulla luustokuvatun Nooan toisen kyynärän kohtalo mietitytti koko heinäkuun, koska sekä kuvannut lääkäri, että kennelliiton lääkäri olivat lomalla. Vasta elokuun puolella sain selventävää tietoa lausuneelta lääkäriltä. Ykkösen syy oli hänen mukaansa alkava nivelrikko. En voinut olla kysymättä asiaa uudestaan vielä kuvanneelta lääkäriltä, jonka mukaan kyynärässä ei edelleenkään ollut mitään vikaa. Mietin kuvien näyttämistä ortopedille, mutta en pitänyt asian kanssa mitään kiirettä, eihän se koira siitä miksikään muuttuisi. Kyselin kennelliitosta aivan muita asioita ja päädyin lopulta toisen lääkärin kanssa keskustelemaan Nooan kyynärästä. Hän katsoi kuvat ja selvensi minulle missä on vika. Tai no, ei vielä varsinaisesti mikään vika. Kyse on siis uudisluumuodostumasta, joka usein on merkki alkavasta nivelrikosta. MUTTA.... Se voi myös olla kasvun aikainen muutos, joka on jo pysähtynyt, eikä siis välttämättä vaivaa koiraa ikinä. TAI.... joskus kuulemma myös normaalirakenne voi näyttäytyä sen näköisenä mitä Nooan kyynär kuvassa. Olihan se kiva saada vaihtoehto alkavalle nivelrikolle, mutta asian selvittämiseksi ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin CT-kuvaus. Ja jos lauantailoton numerot osuvat jatkossakin aina siihen viereen, jää koira kyllä kuvaamatta. Kyynärän tila vaikuttaa tässä vaiheessa ainoastaan siihen harrastetaanko Nooan kanssa agia vai ei. Normielämää, riehumista ja leikkimistä en siltä aio kieltää.
Kaikki on siis Nooan kohdalla aivan auki. Myös se, jääkö se tänne asumaan vai etsitäänkö sille koti muualta. Tässä huushollissa asuu kaksi samanikäistä kilipäätä, jotka eivät ikinä kasva aikuisiksi, Nooa ja Tuuli. Ne ruokkivat toistensa hulluutta, vaikka toisaalta niiden telmimistä on kiva katsella. Mantan hermoille Nooa välillä käy, sillä se on hyvin raju leikeissään, eikä Manta anna kenenkään hyppiä silmilleen montaa kertaa.. Yhtä kaikki, jos Nooa vaihtaa kotia, se ei tee sitä heppoisin perustein, eikä missään tapauksessa sen takia etten voi harrastaa sen kanssa agia. Meillä koirat ovat ensisijaisesti osa perhettä, harrastaminen ja kisaaminen niiden kanssa on kuorrute kakun päällä. Mutta myös toimiva arki ja koirien väliset suhteet ovat tärkeät. Jos yksi terrorisoi toista ja kolmas väistelee ettei tulisi jyrätyksi, täytyy miettiä mahdollisia uudelleenjärjestelyitä.
Tuulin näkyviin harrastuksiin kuluneen kesän aikana ei ole kuulunut muuta kuin Mikkelin näyttely. Kaikenlainen temppujen harjoittelu on kuitenkin kuulunut lähes päivittäisiin rutiineihin, on kivaa aktivoida koiria aamulla ennen töihinlähtöä ja jättää ne sen jälkeen tyytyväisinä nukkumaan. Vaikka Tuuli on aika epävarma uusissa ja oudoissa tilanteissa, se on osoittautunut varsin nopeaksi oppimaan. Namikone on sillekin jo tuttu ja klikkeriä meillä käytetään paljon. Voi sitä intoa millä neiti tarjoaa asioita, ja voi miten tyydyttävää on katsella koiran kehittymistä, ja sitä että se oikeasti ajattelee. Hyväksi vastapainoksi veljen kanssa leikkiessä ei aivoja juuri tarvitsekaan ;)
Videoklipissä Tuuli keilaa pulloja. Mukaan hallille oli tosin tarttunut vain kaksi.
Tuuli keilaa
Mantan kanssa oli tarkoitus opetella pujottelukepit omalla pihalla kuluneen kesän aikana, mutta jotenkin en vaan saanut treenattua tarpeeksi. Koira osaa hienosti hakea kepeille, mutta verkkoja en ole vielä päässyt juurikaan poistamaan. Nyt ollaan siirrytty halliin, jossa toki on sekä verkot että ohjurit, mutta kerta viikossa harjoittelulla ei ihan kamalan nopeasti taida tulla valmista. No, Mantan kanssa tekeminen on muutenkin hyvin erilaista kuin minkään aikaisemman koirani. Se ei ole ainakaan tässä vaiheessa vielä kamalan nopea, mutta uskon vauhdin kyllä kasvavan ajan kanssa. Elokuussa aloitimme juoksukontaktiprojektin kerhomme kurssilla Senni Huotarin opissa. Innostuin ihan hirmusti heti ensimmäistä kerrasta alkaen, ja kun Manta esitti hikarin tavoin hienoja suorituksia, pääsimme etenemään hyvällä vauhdilla. Nyt on työn alla käännökset 90cm korkealla puomilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti