PÄÄOSASSA ELVIE, VIERAILIJANA FAY
Elvien maaliskuussa alkanut
kortisonikuuri kroonisen hepatiitin hoitoon jatkui läpi kesän. Ensimmäinen
kontrolli huhtikuussa antoi odottaa hyviä tuloksia myös myöhemmistä
kontrolleista. Kun vielä kesäkuun alussakin maksa-arvot olivat siellä missä
pitääkin, alkoi lääkityksessä loppusuora, eli annostuksen laskeminen
pikkuhiljaa kohti nollaa. Viimeisen kontrollin oli tarkoitus olla elokuun loppupuolella. Ilman ongelmia emme
kuitenkaan sinne asti päässeet.
Jossain kohtaa annostuksen ollessa
2,5mg / joka toinen päivä, alkoi Elvie kutista. Tassujen kaluamista ja naaman
raapimista alkoi esiintyä enenevässä määrin. Elviellä on aiemminkin ollut
atooppisia iho-oireita, tullut herkästi hiivaa ja muita ihotulehduksia, mm
hotspot keskellä talvea. En siis ihan heti tästä hätkähtänyt, vaan jäin seuraamaan
tilannetta. Mutta siinä vaiheessa kun ensimmäinen kipukohtaus tuli, soitin
Elvietä hoitaneelle Anders Erikssonille. Aiemmin pahana närästyksenä pitämäni
kohtaukset saivat nyt ihan uuden merkityksen. Lääkityksen aikana kipukohtauksia
ei tullut kertaakaan, joten aloin pelätä niiden kuitenkin johtuvan maksasta.
Viimeiseen kontrolliin oli vielä reilu pari viikkoa aikaa, mutta saimme ajan
heti seuraavalle päivälle veriarvojen tsekkaukseen. Maksa-arvot olivat
kuitenkin täysin normaalit. Tunsin samaan aikaan helpotusta ja huolta, jos ei
tämä kerran johtunut maksasta, niin mikä ihme Elvietä vaivasi.
Kortisonikuuri päästiin loppuun ja
Elviellä jatkui kutina ja kipuilu. Konsultoin Andersia, jonka jälkeen lähdin
lähieläinlääkärille hakemaan apua. Jos koira kerran oli ok kortisonilla, se
saisi sitä jatkossakin syödä. Samaan syssyyn vein mukana Elvien pissanäytteen,
virtsakiteiden tolaa ei oltu pitkään aikaan tutkittu.
Alfapetin lääkärin mielestä
kortisonia parempi vaihtoehto olisi Atopica, varsinkin pitkäaikaisessa
käytössä. No, kyllähän ne kortisonin sivuvaikutukset on mulla tiedossa. Lääkäri
halusi vielä kuitenkin kysyä Andersin mielipidettä Atopican käyttöön, joten
hoito aloitettiin kortisonilla, 2,5mg vuorokausiannoksella. Ja kas kummaa,
kipukohtaukset jäivät siihen. Lääkäri myös heitti ilmoille mahdollisuuden
haiman sairaudesta, jonka itse kyllä allekirjoitan täysin. Kun tämä ruljanssi
syyskuussa 2015 alkoi, haima-arvoissa ei ollut häikkää. Siitä eteenpäin huomio
kiinnittyi kuitenkin hurjan korkeisiin maksa-arvoihin, eikä haimasta sen
koommin ollut puhetta. Syytä korkeisiin maksa-arvoihin ja sitä myöten
krooniseen hepatiittiin ei löytynyt, mutta mistäs tuon tietää jos syynä onkin
alun alkaen ollut haima…? Tai kenties joku muu sairaus, joka aiheuttaisi kaikki
nämä oireet.
Tämän kaiken lisäksi Elvien pissasta
löytyi tulehdussoluja, sekä kiteitä jollaisia lääkäri ei ollut ennen nähnyt. Ei
kuitenkaan mitään antibioottikuuria kaipaavaa, joten tätä jäätiin sitten
seuraamaan. Olen aina lisännyt Elvien ruoan joukkoon vettä, mutta tällä hetkellä
ateria on lähinnä kulhollinen keittoa. Elvie vaan ei juo tarpeeksi ja pissa on
sen takia aivan liian vahvaa.
Kun Anders näytti Atopicalle vihreää
valoa, aloitin sen antamisen Elvielle. Siitäkin huolimatta että lääkkeestä
lisätietoa etsiessäni kuukkeli tarjosi lääkkeen nimen perään lausetta ’killed
my dog’ ja vaikka lääke pitää antaa suojahanskat kädessä. Mahtaa olla myrkyt
kohdillaan.. Mutta ei auta, Elvie ei nyt selvästikään pärjää ilma lääkitystä,
ja mikäli tämä ajaa saman asian kuin kortisoni ja vielä vähemmillä
sivuvaikutuksilla, olen valmis kokeilemaan.
Nyt on kortisoni saatu pois ja
jatkossa mennään nyt pelkällä Atopicalla., sikäli mikäli tilanne pysyy hyvänä. Seuraavalla käynnillä tsekataan
maksa-arvot ja varmaan myös ne haima-arvot. Sekä se pissa.
Tällä hetkellä Elvie on myös kevennetyllä
liikunnalla lonkankoukistajan ongelmien takia. Mitään selkeää äksidenttiä ei
ole sattunut, missä lihas olisi siipeensä saanut, mutta oireileva se kuitenkin
on. Fyssarilta saadaan tähän sarja laserhoitoa ja toivon todellakin että se
auttaa.
Jottei tämä päivitys olisi pelkkää
sairautta pullollaan, voin ilokseni kertoa että Fay nousi reilu viikko
takaperin Janakkalan agikisoissa 2-luokkaan! Jippii! Ne kaksi nollaa tulikin
sitten viikon välein.
Tykkäsin kovasti tuomariharjoittelija
Marko Mäkelän radoista. Olimme Fayn kanssa päivän ensimmäinen koirakko, mutta
sen piikkiin en voi kyllä ekan radan sähläystä laittaa. Itselleni tuli joku
käsittämätön aivopieru startissa. En koskaan kanna Faytä lähtöön (vaikka joskus
olen tainnut kokeilla), vaan se saa sinne ihan itse kävellä. Hihnan poistan
siinä mistä koira radalle lähtee.
Janakkalassa oli kohteliaasti laitettu myös starttiin ämpäri/vati
hihnoja varten, mutta se oli aivan liian kaukana siitä mihin koira piti jättää.
Jotenkin menin aivan sekaisin heitettyäni hihnan ämpäriin. Aivan kuin en
olisi voinut ottaa sitä koiralta pois vasta myöhemmin ja viskata sitä maahan
kuten yleensä teen. Ongelmansa kullakin :D En sitten uskaltanut päästää Faytä
omin jaloin eteenpäin ettei se vaan karkaa radalle, joten nappasin sen syliin
ja istutin lähtöön. No eka rima tuli sitten alas. Tästä hieman säätämällä hylyn
kanssa eteenpäin. Sain kuitenkin hyvän rengas- ja puomitreenin, jonka jälkeen
poistuin radalta palkkaamaan koiran.
Toka radalta se nolla sitten tuli,
vaikka kauniiksi ei suoritusta kyllä voi kutsua. Jos olisin nähnyt mitä Fay
keinulta poistuessaan teki, olisin tsekannut sen kunnon ja rata oli loppunut
siihen. En kuitenkaan nähnyt. Lopussa tuli vielä pieni mennäkö-vai-eikö-mennä-putkeen-säätö,
mutta kieltoa siitä ei saatu, joten ykkösluokka oli sitten siinä.
Tarjolla oli vielä kakkosen hyppäri,
johon jäimme, koska kisaajia oli vähän ja odotusta ei juuri nimeksikään. Kivaa
oli tehdä vähän kimurantimpaa, mutta kuitenkin ihan kakkosluokkaan sopivaa
rataa. Ei se nolla tässäkään kaukana ollut, homma kaatui ihan omaan
arviointivirheeseeni ja sohin koiran hypystä ohi. Mutta tulipahan kokeiltua.
Fyssarilta Fay sai terveen paperit heti seuraavana päivänä; rämäpäiseksi
agilitykoiraksi se oli käsittämättömän hyvässä kunnossa!
Tarkoitus oli kisata vielä kuun
vaihteessa, mutta selkäni oli toista mieltä, joten se sitten jäi. Toivon mukaan
viimeistään vuoden vaihteessa päästäisiin kunnolla kakkosluokan kimppuun. Sitä
ennen pitäisi vähän treenata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti