torstai 18. lokakuuta 2018

Pikapäivitys










Elämässä tapahtuu nyt niin paljon että blogin päivittäminen on jäänyt. Täällä kuitenkin ollaan ja tehdään nyt pikainen kurkistus menneeseen kesään ja kuluvaan syksyyn.

Helteinen kesä rämmittiin läpi vaihtelevalla kokoonpanolla, kuten kuvista voi päätellä. Lauma on koostunut pääosin viidestä, mutta hetkittäin myös kahdeksasta sheltistä. Sopu sijaa antaa ja sitä rataa ;)

Fay on palautunut märkäkohtuleikkauksesta loistavasti, ja kisattukin on jo muutama startti. Tulokset jälleen kerran NIIN lähellä täysosumaa, muttei sitten kuitenkaan. Pääasia kuitenkin että mulla on taas kaveri radoille ja alkukesän kauhunhetket ovat historiaa.

Elvie muru on saanut muutaman kipukohtauksen kortisonista huolimatta ja käytinkin sen ultrattavana, ettei vaan siellä maksassa kytisi mikään aikapommi. Hepattiittihan todettiin puolitoista vuotta sitten ja kortisonia menee pieni annos päivittäin, koska sen poisjättäminen laukaisee kipuilun. Elvien maksasta, sapesta ja haimasta ei ultrassa löytynyt mitään poikkeavaa ja verinäytteiden tuloksetkin olivat priimaa, joten näiltä osin ei syytä huoleen. Kortisoniannostusta nostettiin hieman ja sillä määrällä kaikki toistaiseksi hyvin. Kuinka kauan, sitäpä ei kukaan osaa sanoa. Johtuvatko kivut maksasta laisinkaan, ei ole varmaa. Mutta näillä mennään.

Ketturetkut Manta ja Tuuli, niin rasittavat ja niin rakastettavat. Manta pääsi jo keväällä kokeilemaan mejää, ja itse jäljestäminen tuntui olevan sille helppoa, mutta hieman yllättynyt olin siitä miten paljon koiraa häiritsi jäljellä takana kulkeneet ihmiset. Normistihan me emme metsässä näe ketään peurojen ja hirvien lisäksi, että sinänsä tilanne oli erikoinen, mutta että se häiritsi Mantaa niin paljon että nenätyöskentely häiriintyi aika tavalla. Sorkka kuitenkin löytyi lopulta.
Tämä laji on kiinnostanut itseäni jo pitkään ja oli kiva päästä kokeilemaan, mutta kyllähän lajissa kisaaminen vaatii ihan hirmusti aikaa kaikkine järjestelyineen, joten ihan 'omaksi iloksi' -tasolle taitaa jäädä jälkien teko.

Loppukesällä käytiin Seutulassa laskemassa lampaita kokoonpanolla Fay, Fayn lapset Manta, Tuuli, Nooa ja Konsta, sekä äidin Kaisla. Pojat tuntuivat syttyvän lajiin, samoin Kaisla sai hyvää palautetta. Fay itse on niin kiinni minussa että odottaa vain käskyä minne mennään. Se olisi ehkä saattanut pujotella lampaiden jalkojen välistä keppi-käskyllä, mutta tyytyi juoksemaan lampaiden ympärillä katse tiukasti minussa. Manta ja Tuuli toimivat ihan ok, mutta en usko toiste niiden kanssa meneväni.



Tässäpä tämä. Syksyn jatkoja vaan kaikille :)

Ja ai niin, huomaan että pentuja -sivua käydään aika usein vilkuilemassa. No, pentuja ei ole tulossa lähitulevaisuudessa. Fayltä lähti kohtu ja ketut eivät täytä kriteereitäni luonteiden puolesta, joten olen täysin 'ulkopuolisen avun' varassa tällä hetkellä. Laadukas jalostusnarttu? Anyone?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti