Takapakkia

Kuten hiljaa itsekseni pelkäsinkin. Viime viikolla Fay kävi kontrollissa Anu Saikku-Bäckströmin luona. Useista fyssaroinneista, lääkityksestä ja sairauslomasta huolimatta Fay aristaa voimakkaasti iliopsoas-aluetta. Anu kirjoitti seuraavaa:

Status: lyhyempi otj liike, istuu polvet hyvin taivutettuna, asentotunnot ok, alataivutukset takajaloissa ok.

Oikea polvi ei tänään kipeä fleksiossa, ihan pieni jännitys ääriekstensiossa, nivel kuiva eikä med buttress ole lisääntynyt aiemmasta.

Lanneranka jännittynyt. Oikean iliumin reunan mediaalipuolella tuntuu rasvakudokselta vaikuttava pitkittäinen sc juoste. Tuntuu vain kun takajalka takana, häviää kun edessä, eli onko suoliluun harjanteen alla jotenkin? Tänään ei arista sitä. Selkeä ja toistettava aristelu oikean iliopsoaksen kokeiluun, samoin vastustaa lonkan ojennuskiertoa

Erittäin mielenkiintoinen, mutta itseäni kovasti huolestuttava löydös on rasvakudokselta vaikuttava juoste/pahkura. Se on aiemmin osunut toisen eläinlääkärin näppeihin ja myös minun. Nyt sitä etsittiin, eikä ihme ettei heti tuntunut, kun koiran asento vaikuttaa. Itse olen saanut Fayn selän värisemään koskemalla tuota pahkuraa, vaikka vastaanotolla moista reaktiota ei saatukaan esiin. Rasvakudos sinällään ei ole paha juttu, mutta painaako se jotain kohtaa aiheuttaen oireita? Vai onko se vain mitätön sattumalöydös? Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia laajalla ultralla heti syyskuun alussa.

Gaba nostettiin takaisin maksimiannokseen ja liikuntaa rajoitetaan. Ärsyttää, harmittaa ja pelottaa.

No, yksin ei Fayn tarvitse saikkuilla. Kaisu kun on mitä on, sille riittää mainiosti lyhyemmät lenkit ja nämä kaksi saavatkin tällä hetkellä oman lenkkinsä kettujen kaahotellessa keskenään. 

Ja jottei elämä Kaisunkaan kanssa kävisi tylsäksi, sai se eilen illalla jonkin omituisen kohtauksen, jossa omaan silmääni oli epileptisiä piirteitä. Koira kääntyi vinoon, takapää meni alta, enempi vasen puoli ja hetken aikaa Kaisu tuntui oleman pikkasen kuutamolla palautuen kuitenkin muutaman minuutin päästä omaksi itsekseen. Kysehän voi myös olla sen joko leikatusta tai leikkaamattomasta takajalasta, kun koskaan ei voi tietää mitä yllätyksiä tulee vastaan. Kävin tietty koiran läpi, enkä löytänyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Muutama päivä sitten se lenkillä teki pari aivan käsittämätöntä äkkiliikettä leikatulla jalallaan ja sinkautti sen kaksikin kertaa kuin sähköiskun saaneena kohti taivasta, kesken kävelyn. Liittyvätkö nämä toisiinsa, saattaa olla. Joka tapauksessa seurantalinjalla mennään. 

Tuuli on nyt ilmottu syksyn viimeiseen ulkonäyttelyyn. Parhaasta turkistaan se on kaukana, mutta näkyypähän rakenne paremmin, heh-heh.

Elokuu on ollut tylsän epävakaa sateineen, mutta onneksi aurinkoakin on vielä tarjolla.

Salapoliisihommia

Kesä on mennyt rennosti lötkötellen. Fay on ollut saikulla pidemmän aikaa, mutta nyt lääkitys on taas kohta purettu, eikä liikunnan rajoittamiselle ole tarvetta. Tai katsotaan nyt mitä ensi viikon kontrollikäynti lääkärillä paljastaa. Fyssarilla ollaan käyty parikin kertaa lyhyen ajan sisään ja hänen näppeihinsä kyllä luotan. Fayltä löytyi näiden hieman epäselvien polven ja selän oireiden lisäksi turvotusta lonkankoukistajasta. Muistiinpanot paljastivat, että sama kohta on oireillut tavalla tai toisella myös aiemmin, mutta liikkeessä ei ole näkynyt mitään. Nyt on Gaban ja Librelan lisäksi vetäisty myös Rimadyl-kuuri (lääkäriä konsultoiden) ja annettu jalalle kylmähoitoa. Fay liikkuu tälläkin hetkellä moitteetta, mutta käsittelyssä sen olo on epämukava.

Vanha lihasvamma, joka välillä nostaa päätään, on fyssarin päätelmä ja tätä tukevat myös muistiinpanot aiemmilta käynneiltä. Ensimmäisen kirjaus lonkankoukistajan vaivasta on loppuvuodelta 2017. Itse etsin vastauksia vanhoista blogikirjoituksista ja löysinkin tarinaa syksyltä -17. Kisattu oltiin ja marraskuussa tämä löytyi, mutta saatiin silloin hoidettua ja pidettiin myös pidempi aksatauko. Se, missä äksidentti on tapahtunut, jää hämärän peittoon. Janakkalan 1-luokan kisoissa Fay tuli keinulta etupainoisesti alas ja kävi nenällään, mutta itse en tätä nähnyt kuin vasta videolta. Tilanne ei kuitenkaan näytä siltä, että lonkankoukistaja saisi siipeensä, mutta mistäs näitä voi tietää.

                                           Nenälteen keinulta

Vuosi sitten kesällä käytiin Fayn kanssa hoopersin alkeiskurssi. Loppukesällä se oireili jotain, mutta ei ontunut eikä mitään ja fyssarilla se on aina saatu auki. Ehkei laji keveydestä huolimatta ollut hyvä valinta vanhan lihasvamman kanssa. No, eipä tuo, itse en lopulta jaksanut lajista innostua, joten se jäi.

Tällä hetkellä siis elellään kohtuu normaalia elämää ja mennään maltilla ja vältetään repiviä ja äkkinäisiä liikkeitä. Eipä Fay muutenkaan kovin usein mitään hölmöä tee, joskus lähtee tyttärien kanssa sekoilemaan ja haukkumaan jotain. En aio sitä missään pumpulissa pitää, mutta yritetään nyt kuitenkin pitää maltti matkassa rajoittamatta elämää liikaa.

Näyttelyissä onneksi ei tarvitse kuin seistä ja ravata, joten se harrastus meillä vielä on. Ja tuntuu ihan käsittämättömältä kirjoittaa noin, koska en kuuna päivänä kuvitellut meneväni Fayn kanssa näyttelykehään sen junnuluokan H:n jälkeen.

Manta pääsi myös fyssarille ruokottoman pitkän tauon jälkeen, mutta eipä siitä mitään kummallista löytynyt. Se onkin näistä aina ollut vähiten jumissa, mutta eipä tuo haittaa aika ajoin silti käsittelyssä käyttää. Tuuli on aivan kaljupylly ja arvonkin tässä kannattaako se ilmota syyskuun loppupuoliskon pariin näyttelyyn. Karva kasvaa kyllä ihan vauhdilla, mutta ehtiikö se järkevään mittaan, en tiedä. On toki tuomareita, jotka eivät painota turkin määrää, sitä tulee ja sitä menee, mutten silti kehtaisi aivan kuikelon kanssa kehään mennä.

Tosin, vanhoja kuvia luurista siivotessani törmäsin vuoden 2019 sertiturkkiin, joka ei ole kovin kaksinen, varsinkaan kun vertaa kahden vuoden takaiseen erkkariturkkiin.

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

 

Tätä mietittiin eilen eläinlääkärin kanssa, kun Fay kökötti tutkimuspöydällä ja kipuili sekä selkää, että jalkaa. 

Tarina juontaa juurensa helmikuulle, jolloin kävin saman asian takia Fayn kanssa tutkimuksissa ortopedillä. Fay oli jonkun aikaa ontunut oikeaa takastaan aina levon jälkeen ja selkä sillä värisi myös aika tavalla. Myös esim tassuja trimmatessa, koiran istuessa, se ei meinannut pysyä kasassa, kun nostin toisen etusen ylös. Tuolloin helmikuussa Fay tutkittiin ja kuvattiin laajasti, mutta mitään radikaalia ongelmaa ei löytynyt. Polvi oli aavistuksen turvoksissa, eikä lievää ristisidevammaa voitu sulkea pois. Rintarangasta löytyi mahdollinen alkava spondyloosi, mutta rtg-kuvasta ei voinut tätä varmuudella sanoa. Kuitenkaan sen ei olisi pitänyt aiheuttaa  lanneselän kipua, joten spondaria pidettiin epätodennäköisenä. Yhdeksi vaihtoehdoksi jäi välilevyn pullistuma, mutta koska sellainen ei näy rtg-kuvissa, lähdettiin kokeilemaan lääkitystä. Ja siihen Fay vastasikin aivan loistavasti. Muutaman viikon Gabapentin-kuuri ja parit Librela-pistokset. Lisäksi rajoitettu liikunta ja hyppimisen estäminen ja koira oli taas entisensä. Myös kontrollissa.

Kolmisen kuukautta meni ilman huolen häivää, kunnes kesäkuun lopussa sain Fayn kiinni keventämästä oikeaa takastaan pedistä noustuaan. Voihan kökkö. Ketuille oli heinäkuun alkuun varattu rokotukset ja muuta pientä tsekkausta, joten äitikoira pääsi porukkaan mukaan.

Oireet Fayllä ovat täysin samat, jalan ontuminen muutamia hetkiä levon jälkeen ja lanneselän kipu. Välilevyn pullistumaa ei edelleenkään voi sulkea pois, mutta aiheuttaisiko se polven oireilua? Puutumista toki varmaan voisikin aiheuttaa, niin se ainakin minulla teki.

Päätettiin lähteä kokeilemaan samalla kaavalla kuin aiemmin ja Fay sai Librelan heti ja Gabaa mukaan. Listalle kuuluvat lisäksi rajoitettu liikuntaa ja hyppimisen estäminen. Toivottavasti suunta parempaan on nähtävissä yhtä nopeasti kuin edellisellä kerralla.

Vaikka oireet olivatkin selkeästi paikallisia ja yhden jalan ontumista, halusin poissulkea punkkivälitteiset sairaudet ja Faystä otettiin jo kolmannen kerran vasta-ainetestit. Ja tulos oli negatiivinen, hyvä niin. Näillä punkkimäärillä se voisi myös olla aivan toinen.

Näin sitä tipahdettiin harrastuksen parista sairauslomalle, mutta pääasia toki on saada koira kuntoon. Toivottavasti lääkitys tehoaa yhtä hyvin kuin keväällä. Hän toisti itseään…

Tuuli sai rokotukset ja lisäksi tsekattiin silmäluomessa oleva pieni näppylä, joka poistetaan syksymmällä. Samoin pari selässä olevaa rasvapattia, jotka aina uudelleen täyttyvät ja koiraa jonkin verran vaivaavat.

Mantalta kontrolloitiin veriarvoja, mutta niissä kaikki oli kuten ennen. Sehän kipuilee vatsaansa aika ajoin ja saa siihen Litalginia. Rokotukset eivät aiheuttaneet kummalekaan ketulle mitään, kuten ei aiemminkaan. Seuraavan kerran sitten vuonna 2026, kun ovat jo kymmenenvuotiaita, apua!

Kohta alkaakin mustikkametsäily ja mikäs saikkulaiselle parempaa, kevyttä liikuntaa olisi kuin ulkona syöminen 😄

Turku KV 2.7.23

 

Viime sunnuntaina oli aika kesän toisen näyttelyn, kun karautin Fayn, Tuulin ja ystäväni Katjan kanssa Metsämäen raviradalle Turkuun. Kyllä oli mukavaa olla niin väljässä näyttelyssä, kehät olivat reilun kokoisia ja kulkuväylät leveitä. Toista se oli toukokuussa Tuusulassa, ikänä ole tullut vastaan niin ahdasta ulkonäyttelyä, siellä joutui ihan raivaamaan tietä, että pääsi koiran kanssa kehään.

Olimme paikalla ajoissa ja hyvä niin, tuomari, unkarilainen Robert Kotlar, oli varsin vikkelä ja kehä eteni reippaasti. Brittityyppi oli selkeästi enemmän tuomarin mieleen.

Tuuli esiintyi tällä kertaa hiljaa, jotain oli mennyt treeneissä jakeluun. Näyttelyviikolla jäätävän karvanlähdön aloittanut neiti sai ERIn varsin mukavan arvostelun kera. Sijoitusta luokassa ei tällä kertaa tullut.

Äitinsä päätti sitten ottaa ilon irti tyttärensäkin edestä, ja päästi suustaan jo muutaman väy-väy ääneen yksilöarvostelussa ja tahti vaan kiihtyi kilpailuluokassa. Fayllekin ERI ilman sijoitusta.

Faystä ei valitettavasti ole seisotuskuvaa.

Molemmilla on nyt tämän vuoden näyttelyistä plakkarissa 2 x ERI. Olishan se joskus vielä kiva saada Tuulille SA, mutta nähtäväksi jää. Onhan siinä pieniä juttuja, mm turhan pehmeä karva, yläilmoissa kannettu häntä, kevyt alaleuka jne.

Mielenkiintoinen asia, mikä tosin myös hieman syö tuomarien uskottavuutta, on Fayn saamat arvostelut kokoon liittyen. Siitä on kirjattu sekä suomituomarin, että ulkolaisen toimesta ’oikean kokoinen’ ja koira on hikisesti 32,5. Kertaakaan sitä ei ole sanottu liian pieneksi. Huvittavinta oli erään ruotsalaistuomarin mittaukset, Faystä hän sai 34 korkean ja Tuulista 36. Minä tietty nyökyttelin.

Tuuli saa pudottaa nyt loputkin turkistaan ja katsellaan näyttelyitä syyskuun puolella, silloin vielä on ulkonäyttelyitä, joista tykkään. Fay saattaa päästä tässä välissä kerran kehään, sillähän on tukkaa vaikka lampaat söis.

Kehäkuvat: Sirpa Saari

Tytöt tolpassa: Katja Tamminen

Täällä jälleen, kesällä 2023

Taskudyykkarin blogi on herätetty henkiin pitkän hiljaiselon jälkeen!

Tarkoitus ei ollut tänne enää kirjoitella, mutta koska blogi on minun, voin tehdä sillä mitä haluan, he-hee!

Koirien sivut on laitettu ajan tasalle, niin täällä olevien kuin edesmenneidenkin. Kasvattien sivuille on myös tulossa uusia kuvia ja tekstiä.

Pysykäähän kuulolla!

Uusi blogi!

Mama-Fay ja lauma on nyt sekä Instassa, että blogissa, tervetuloa seuraamaan molempia 😊

mama-Fay ja lauma

@mamafayjalauma 

 

 

Taskudyykkarin blogi jää luettavaksi ja odottelee mahdollista kasvatustyön jatkoa.

Mama-Fay ja lauma Instaan

 

Taskudyykkarin shelttien touhuja voi nyt seurata Instan puolella nimellä Mama-Fay ja lauma. Vähän  erityyppistä kerrontaa siellä, tervetuloa seuraamaan!

www.instagram.com/mamafayjalauma