Pikainen tilannepäivitys. Aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt koneella istumiseen..
En tiedä opinko koskaan olemaan iloitsematta ääneen, kun joku asia on hyvin. Luulisi minun jo oppineen että kel onni on, se onnen kätkeköön. Niin miljoona kertaa saanut ämpärillisen paskaa niskaan erehdyttyäni iloitsemaan jostakin.. Viikko sitten ilon aiheena oli Elvien maksa-arvojen lasku. Muutama päivä tästä eteenpäin aloin juosta lääkärissä Fayn kanssa. Ei syönyt, ei juonut, oksensi, kuivui, oli aivan kuutamolla. Lisäksi Kössi kaiketi astui sen jalalle, koska se myös ontui toista etustaan. Nyt on Fay nesteytetty ja röntgattu ja ultrattu ja tutkittu joka suunnasta, veriarvot pyllyllään ja sitä rataa. Eilen se vietti klinikalla kuusi tuntia. Fennia kiittää.
Nyt Fay on kuitenkin juonut ja yllättäin syönytkin jotain. Se, mikä sille milloinkin maistuu, vaihtelee kovasti. Eilen illalla se ahmi lattialle heittelemiäni makaroneja, tänä aamuna nyrpisti niille nenäänsä. Eilen oli syönyt klinikalla purkillisen energiapitoista purkkiruokaa (osissa), tänään nyrpisti sille nenää. Sen sijaan sille maistui pennuille ostamani Britt Caren penturuoka, kuivana. No, se saa justiinsa sitä mitä suostuu syömään, pääasia on että se syö.
Täällä on siis pentuarjen lisäksi siivottu paskaa ja oksennusta aikuisen koiran jäljiltä ja oltu huolesta maha ylösalaisin. Eikä vieläkään uskalla hengähtää helpotuksesta.
Pennut täyttivät eilen neljä viikkoa ja ovat onneksi jo hyvin kiinteän ruoan kimpussa. Ne saavat pääasiassa lihaa, ja nyt olen joukkoon turvottanut tuota nappulaa. Manta vetelee yhä omilla metriluvuillaan Tuulin pitäessä perää. Se on kuitenkin melkein saanut Eican kiinni!
Pikkuhiljaa alkaa myös vahvistua se, ketkä jäävät kotiin kasvamaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti