Aksaa, missikisoja ja kranio-sakraalihoitoja

Kesä on kääntynyt syksyyn ja meillä vauhti senkun kiihtyy! Mama-Fay on jatkanut treenejä aksan parissa ja kehitystä on havaittavissa. Viiden kerran kontaktikurssista on takana nyt kolme, ja ihan hyvään saumaan kyllä saatiin tämä kurssi kyhättyä. Vaikka olen kouluttanut jo useamman agilitykoiran, olen silti hyvin lahjakas sokeutumaan omille virheilleni. Ja vaikka sain aikanaan koulutettua Elvielle hyvät pysäytyskontaktit, on Fayn kouluttaminen ollut erilaista. Siksi onkin ollut hyvä kerrata asioita oikean kouluttajan (tai itse asiassa valmentajan) kanssa.
Alun alkaen olin opettamassa Faylle pysäytyskontaktia puomille ja juoksaria A:lle. Ennen mammalomaa tapahtunut itsemurhayritys A-esteellä sai minut kuitenkin toisiin ajatuksiin esteen suorittamisesta ja nyt opetan siihenkin pysäytyksen. Minulle on itse asiassa aivan sama vaikka Fay hiipisi esteen läpi, kunhan se ei tule sieltä pää edellä alas. Katsotaan sitten ajan kanssa millaiseksi esteen suoritustapa muotoutuu, mutta tällä hetkellä rauhallisuus ja kropan hallinta on sijalla yksi.

Kontaktitreeneistä ei ole videokuvaa, mutta tässä muutama 'lentävä' pätkä viikon takaisista omatoimitreeneistä. Kyllä on persjalkaisella ohjaajalla vielä tekemistä valsseissa ja käännöksissä että ehtii sopulitykin alta pois ;)

Fay treenaa 1

Fay treenaa 2

Fay treenaa 3

Treenien jälkeen jäähkälenkille lähdössä oleva tyytyväinen mammakoira <3

Äitikoiran kirmatessa aksaradoilla on Tuuli tytär harjoitellut näyttelyesiintymistä. Hieman hataralla pohjalla se vielä oli kun Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksen upealle nurmikentälle rantauduimme 18.9. kaikkien rotujen pentunäyttelyyn. Olimme paikalla peräti neljä tuntia ennen shelttikehän alkamista, koska kummityttöni havannankoira oli kehässä jo aamupäivällä. Vaan mikäpä siellä kauniissa auringonpaisteessa oli ollessa. Tuulikin sai rauhassa tottua paikkaan ja ottaa parit tirsatkin ennen omaa vuoroaan. Itseäni tietty jännitti jonkin verran. Näyttelykehät eivät ole ominta aluettani, ja nyt kun mukana oli ensimmäistä kertaa omat kasvatit niin olihan se aika huisaa!

Urospentuja oli ilmoitettu mukaan kolme, kaikki pikkupentuihin. Tuulin veli Nooa jäi näistä viimeiseksi, mikä ei kyllä ollut yllätys, poika on niin kesken ja pienikin. Pääasia kuitenkin oli Nooan hieno esiintyminen, sekä kehässä että sen ulkopuolella. Pieni on niin tormakka ja alati iloinen hurmuri! Tulevaisuuden harrastukset kyllä painottuvatkin näyttelykehien ulkopuolelle. Tästä pojasta kyllä saisi sen kaipaamani kaverikoiran :)

Narttupentuja näyttelyssä oli viisi, neljä pientä ja yksi isompi. Tuuli esiintyi omassa luokassaan viimeisenä, mikä kyllä sopi meille, ei ollut kukaan perässä 'häiritsemässä' .
Olin aika yllättynyt miten hienosti Tuuli esiintyi sen yhden mätsärin kokemuksella. Pöydällä ei ollut mitään ongelmaa vaikka siinä saikin aika kauan pönöttää. Tuomari (Nina Janger) oli mukavan rauhallinen ja käsitteli koiraa todella nätisti. Liikkeessä saatiin aikaiseksi pääasiassa kaunista ravia, mutta tokihan hyppyrotta sinne pari pomppuakin mukaan mahdutti. Nooo, pentuja...

Tuomari taisi tykätä Tuulista koskapa sijoitti sen toiseksi ja antoi vielä KP:n. Arvostelu kokonaisuudessaan tässä:
5,5kk, oikeat mittasuhteet. Kauniit ääriviivat, hyvä pään pituus. Kuono-osa voisi olla pyöristyneempi, kallossa vielä pyöreyttä. Kauniit silmät, hyväasentoiset korvat. Hyvä runko ja eturinta, riittävä luusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Kaunis ylälinja. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, löysästi edestä. Hyvä häntä.

Jotta semmoista näyttelykehissä :)

Ja jotta tyypit pystyisivät ja jaksaisivat ja voisivat hyvin, ovat ne päässeet tänä syksynä kranio-sakraalihoitoon. Tuuli on jumiensa takia ollut siellä jo useamman kerran. Nyt alkaa pikkuhiljaa kroppa olla parempi. Wilsonilta etsittiin eilen takaosaa ja Elvien kireydet olivat keskivartalossa. Fay hoidettiin muutama viikko sitten, ja olen nyt kahdelta taholta kuullut sen palautuneen synnytyksestä ja mammailusta varsin hyvin. Mikäpä sen parempi juttu!