Täysi mysteeri oli myös Wilsonin hyppytekniikka sille uudella alustalla. No, pitäähän sitä kokeilla jotta tietää.
Agiradalla aloitettiin ja rimat olivat kolmevitosessa. Rata ei ollut vaikea, mutta päänvaivaa tuotti kevyenmallinen rengas, josta erittäin moni ykkösluokkalainen jo hyppäsi ohi. Wilson on samanlaisella renkaalla treenannut puoli vuotta takaperin, mutta sen koommin sellaista ei ole eteen tuotu.
Ja niinhän siinä sitten kävi että Wilsonkin hyppäsi renkaan ja kehikon välistä. Vauhti oli niin hyvä etten jäänyt korjailemaan vaan jatkoimme loppuun jotta Wilson voisi hypätä suoraan viimeisenä olleen okserin päälle...
Hyppyrata olikin sitten ulkokentällä. Se oli tähänastisista radoistamme haasteellisin, mutta enpä taas odottanut homman kosahtavan jo ensimmäiselle esteelle Wilsonin kiertäessä sen. Omasta mielestäni en jättänyt sitä mitenkään lähemmäs tai kauemmas hypystä kuin ensimmäiselläkään radalla, ja itselleni on täysi mysteeri miksi se teki tämän jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Loppuradasta ei ole mitään mainittavaa, oli sellaista sähläämistä että hävetti..
Nyt Wilsonilla on taukoa kisaamisesta ja yritämme selvitellä ongelmia, sillä niitä meillä on. Pitäisi ehkä ottaa muutama yksäri joltain hyppytekniikkakouluttajalta, joka voisi katsoa Wilsonin menoa ja antaa lisää juuri sille sopivia harjoituksia. Yksi kouluttaja sanoi koiraa näkemättä, että ehkä sillä on Early takeoff syndrome. No, jonkinlainen hahmotusongelma todellakin. Hyppää paremmin 40 kuin 35 korkeita, mutta varsinkin pitkillä esteväleillä hakee ponnistuspaikkaa sipsuttamalla, eikä aina siltikään onnistu. Wilsonin kanssa on tehty yksinkertaisia hyppytekniikkaharjoituksia, mutta mitä sitten jos koira ei vaan hahmota etäisyyksiä? Voiko sille tehdä mitään ja mistä se oikeasti johtuu, mikä sen aiheuttaa? Silmät on tutkittu vajaan parin vuoden välein eikä sieltä ole mitään löytynyt.
En ole törmännyt moisiin ongelmiin aiempien koirien kanssa. Allaoleva pikkumusta taisi kisaurallaan pudottaa yhden ainoa riman, ja vaikkei senkään vauhti päätä huimannut, ei tekniikassa ollut valittamista.
Kisaviikonlopun jälkeen heräsin flunssaisena, mutta se ei estänyt minua lähtemästä kohti Lohjaa ja syksyn ensimmäisiä hallitreenejä.
Mama-Fay sai taas viettää kanssani laatuaikaa ja treenit painottuivat tällä kertaa pujotteluun. Videolle olikin tallentunut Fayn oikaisu, jonka huomasin vasta jälkeenpäin. Vauhtia pikku sopulilla kuitenkin riittää, ja riippuen ihan juoksujen ajoittumisesta, korkaamme hyppyradat vielä tämän vuoden puolella. Wilson sai tehdä samaa harjoitusta ja videoista voikin päätellä kumpi menee kovempaa ;)
Fay treeni 5.9.2016
Wilson treeni 5.9.2016
Treenien ja kisojen ohessa pikkudyykkarit täyttivät jo viisi kuukautta. Omista ketuistani Manta on kehityksessä Tuulia edellä mm hampaiden vaihtumisessa, mutta Tuuli sen sijaan on kasvattanut 'oikeaa' karvaa pentupörrön tilalle Mantan ollessa edelleen sametinpehmeä kakara :D
Strategiset mitat 5kkn iässä ovat Mantalla 37cm ja 7,2kg, sekä Tuulilla 34cm ja 5,4kg. Jälkimmäisestä ei taida tulla agilitykoiraa..
Poikien osalta Nooa pitää perää 30cm:n säkäkorkeudellaan Capon ollessa hieman korkeampi. Konstan näin vajaa viikko sitten ja silmämääräisesti arvioituna se on noin 35cm, koska oli selvästi Mantaa pienempi, mutta Tuulia isompi.
Loppuun vielä hieman heilahtanut kuva Kössistä, jonka mielestä syksy taitaa olla vuoden parasta aikaa. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, mutta mitä tekeekään useampi omena??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti