Super

Joo, lunta saatiin etelään sitten hieman enemmän kuin se 5cm, joka olisi minulle vallan hyvin riittänyt. Onneksi koirat sentään tykkäävät hangessa kirmata. On tässä tosin ollut aamuja jolloin ollaan tarvottu jonossa polkua auki hyvinkin totisena jäätävän tuulen puskiessa vastaan. Ikävintä talvessa on pitkäkarvaisen koiran karvoihin tarttuva lumi ja sen sulatteleminen lenkin jälkeen. Toisinaan riittää pyyhkeen päällä makoilu, toisinaan on pakko käydä suihkun kautta sulattamassa paakut. Elvie on varsinainen lumimagneetti, sterkkauksen jälkeen karva on muuttunut aivan superkammottavaksi. Olen lyhentänyt sitä aika reilulla kädellä, eikä se varmaan koskaan tule enää täyttä pituuttaan saavuttamaan ;)

Hyisestä tuulesta ja lumipyrystä huolimatta päätin raahata Mantan juna-kauppakeskusreissulle. Siskonsahan on näitä reissuja tehnyt enemmänkin. Pikkasen meinasi vilu tulla laiturilla kun juna yllättäin oli myöhässä, mutta mepäs lämmitimme toisiamme ;) Matkustaminen ja kauppakeskuksen hälinä eivät mörssäriä juurikaan hetkauttaneet, vaan kotoisalla sammakkotyylillä neiti kahvilan lattialla pötkötti :) Ihan super-Manta!

Mama-Fayn kanssa väännetään yhä ja edelleen aksassa. Vääntäjänä toimin minä, koira menee aika lailla sinne minne milloinkin kykenen sen ohjaamaan, aina se ei ole se haluttu suunta. Kun persjalkainen pökkelö yrittää vääntää pakkovalssia vauhdista, tuppaa siinä olemaan suuntimat hukassa sekä ohjaajalla että ohjattavalla. Sinä päivänä kun saamme yhdessä tehtyä täyspitkän radan virheettä, voin sanoa että olemme supertaitavia! Siihen on vielä matkaa..

12-13.11 järjestettiin Helsingin messukeskuksessa Lemmikkimessut. Näiden yhteydessä Koirakoulu Kompassi järjesti Stadin Superkoira-kisan, joka koostui mätsäristä, huima hakija- sekä hajutaituri-osioista. Myös putkirallia oli tarjolla. Koska olemme Tuulin kanssa menossa joulukuussa sinne ihan oikeaan messukeskuksen koiranäyttelyyn, avautui tästä mätsäristä meille aivan loistava harjoittelumahdollisuus! Koiria oli kisaamassa yllättävän vähän, mutta kuitenkin sen verran että joka luokassa saatiin kilpailua aikaiseksi. Tässä mätsärissä painotettiin nimenomaan koiran ja ohjaajan yhteistyötä, niinkuin mätsäreissä käsittääkseni pitäisikin tehdä.

Tuulin ja minun lisäksi myös äitini oli Kaisla-pennun kanssa mukana, ja samassa luokassahan me kisailimme, eli pienissä pennuissa. Molemmat saivat sinisen nauhan, ja Tuulilla se johtui pöydällä väistämisestä. Tämä olikin ihan uusi juttu, sillä neiti on esiintynyt vallan topakasti aiemmin. No, emme tehneet ongelmasta sen suurempaa kuin mitä se oli, vaan tauon aikana treenasimme pöytää lisää, ja lisäksi pyysin useita meidän koiria ihastelemaan tulleita aikuisia ja lapsia antamaan Tuulille kädestä namin. Täytyy kyllä todeta, ihan asian vierestä, että lähes kaikki osasivat lähestyä koiria nätisti. Olin tästä oikein positiivisesti yllättynyt, toki useilla messuille tulijoilla oli itsellään jo koirakokemusta.

Tauon jälkeen pääsimmekin hieman isompaan kehään esiintymään ja kaikista sinisen nauhan saaneista pikkupennuista Tuuli veti pisimmän korren, ja nimenomaan siksi, että tsemppasi loistavasti tähän toiseen esiintymiseen, jossa koirat kopeloitiin myös pöydällä uudelleen. Aivan loistavaa harjoitusta oli tämä mätsäri, ja tietenkin koko tapahtuma ja koko pitkä päivä matkoineen kaikkineen! BIS-kehässä Tuuli ei enää pärjännyt, mutta me olimme jo ylittäneet itsemme kovaa ja korkealta :D
Alla valokuvaajan ottamia kuvia super-Tuulista kisajärjestäjän luvalla:

Loppuvuosi jatkuu yhä treenien merkeissä. Kotona kaikki opettelevat temppuja samalla kun harjoitetaan syviä lihaksia tasapainotyynyllä. Hallilla pääasiassa aksaillaan, mutta mukaan mahtuu myös muutakin aktiviteettia. Joulukuun alussa olisi tarkoitus kisata vuoden viimeiset kisat, ja radalle pääsee Wilson, sekä juoksuista riippuen Fay, se tosin pelkälle hyppärille.

Ikänsä lunta rakastanut Kössi lähettää kaikille blogin lukijoille ihan superit lumipesuterveiset. Kuva tosin on jo vuosien takaa :)