Saa nähdä millainen laamailukausi tämän juoksun jälkeen tulee, vai tuleeko sellaista lainkaan. Treenit kuitenkin jatkuvat ensi viikolla ja pikkuhiljaa alkaa olla hinku kisoihin.. Töitä on vielä tehtävä sen eteen, mutta onhan tämä syksy nyt ollut ihan hurjan opettavainen meille molemmille.
Ketut täyttivät juolukuun alussa kahdeksan kuukautta. Manta elää tällä hetkellä aikamoisessa murkkuiän myllerryksessä. Jos muistelen omaa murkkuikääni, niin aina ei ollut helppoa, ei itsellä, eikä varsinkaan muilla ;) Onneksi tila on ohimenevä.
Mantasta on kasvanut komea nuori nainen. Se ei ole sievä pieni shellie suloisen nassun kera, eihän se ollut sitä edes pikkupentuna! Silti se on minun silmääni kaunis, pitkärunkoinen ja hyvällä luustolla varustettu nuori neiti. Kokoa sillä on nyt 41cm.
Tuulin orastava murkkuikä näyttäytyy mörköikänä. Perheen ilopilleri on jopa normaalia hönömpi ja tällä hetkellä asioihin hyvinkin herkästi reagoiva. Täytyy toivoa ettei tulevan viikonlopun messukeskuksen hälinä ole nyt pienelle liikaa. Ainahan voi jättää menemättä kehään jos pahalta näyttää. Shelttipentuja on lauantaille ilmoitettu peräti 21 ja tokihan olisi mielenkiintoista nähdä mihin väliin oma koira tuossa joukossa sijoittuu. No, asiat selvinnevät sitten lauantaina.
Viime viikonloppuna oli myös tämän aksavuoden viimeiset kisat. Oikeastaan voidaan puhua puolikkaasta vuodesta lajin parissa, sillä sekä Fay että Wilson palasivat molemmat treenaamaan ja/tai kisaamaan vasta kesä-heinäkuussa. Tuolloin lähdettiin Wilsonin kanssa hakemaan vasta toista nollaa 1-luokasta. Nyt 3.12 kisoissa oli hakusessa viimeinen nolla 2-luokasta, ja sieltähän se sitten tuli heti ekalta radalta voiton kera. Onneksi tuli, olin aika kammottavassa yskässä koko viikon, enkä tiedä kuinka järkevää oli kisaamaan lähteä. Paikalla oli kuitenkin myös Wilsonin tyttären omistaja-ohjaaja Anne, joten tarpeen vaatiessa olisin voinut antaa koiran hänen ohjattavaksi. Tähän ei kuitenkaan tarvinnut turvautua, vaan taistelin meidät maaliin vaikka lopussa meinasinkin unohtaa mihin suuntaan piti puomin jälkeen kääntyä. Loppujen lopuksi Wilson kulki varsin lupsakasti omalla rauhallisella tyylillään. Nyt pidetään taukoa, tällä kertaa myös treenaamisesta. Nähtäväksi jää lähdemmekö kokeilemaan siipiämme 3-luokkaan, ja jos, niin koska. Yhtä kaikki, tavoite tämän koiran kanssa on nyt saavutettu!
Tässä rata: Wilson 2 lk serti
Vaikka Fay palaakin aksaa harjoittelemaan, jää muille koirille nyt enemmän aikaa kaiken maailman temppujen harjoitteluun. Tokihan temppuja harjoitellaan myös kotona, mutta hyvähän se on hallillakin treenata, se kun on ihan erilaista kuitenkin. Elvie on saanut oppia kiipeämään selkäni päälle tekemään 'kaukokäskyjä', Manta osaa pieniä pätkiä seuraamista molemmilla puolilla. Ja niin, onhan se putkesta jo pari kertaa läpi juossut :D
Viikonloppuna siis messariin, ja siinäpä ne tämän vuoden kinkerit sitten taisivatkin olla :)
Mukavaa joulukuuta kaikille lukijoille! Älkää stressatko joulusta, se tulee, ja myös menee, vaikka ei tekisi yhtään mitään ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti