maanantai 23. tammikuuta 2017

Tule hop! Ja sit mentiin :)

Vihdoin koitti se päivä kun sain startata Fayn kanssa virallisten kisojen agilityradalla. Yhden hyppärinhän me kävimme rallattelemassa lokakuussa, samalla keikalla kisakirjan varmistamisen kanssa. Tuolloin ei kontaktiesteiden osaamistaso ollut vielä lähelläkään sitä tasoa että agilityradalle olisi voinut lähteä. Neljäsosavuosi on tuosta jo vierähtänyt ja sinä aikana on tapahtunut paljon.
Mitenkään varma olo ei itselläni  kisoihin lähtiessä kyllä ollut, sillä vaikka olemme koko syksyn treenanneet, emme olleet ennen kisapäivää tehneet ainuttakaan täyspitkää agilityrataa. Oli siis täysi arvoitus missä kohtaa itse hyytyisin ja putoaisin koirani vauhdista, sillä onhan tuossa dynypötkössä enempi poweria kuin Wilsonissa.

Radat olivat järjestyksessä agi-agi-hyppy. Jokaisella radalla päätuomarin virkaa piti Saviojan Anne, mutta radat olivat tuomariharjoittelija Jouni Kauton käsialaa ja hänen voimakas pilliinpuhallus tuli päivän aikana tutuksi. Radat eivät olleet ihan sitä mihin olen 1-luokassa tottunut, mutta eipä noissa kyllä ollut mitään sellaista mitä me Fayn kanssa emme olisi treenanneet. Etukäteen jännitin eniten puomin kontaktia, sillä pysähdyspaikka on ollut toisinaan Fayllä vähän hakusessa. Ja näinhän se sitten oli myös sillä ensimmäisellä radalla, joka lähti muuten rullaamaan hyvällä sykkeellä, mutta kosahti neljäntenä esteenä olleen puomin alastulolle. Koiran pyöräytys takaisin kontaktille, jonka jälkeen olin tohkeissani jatkamassa matkaa, mutta pilli alkoi soida sen verran voimallisesti että minäkin ymmärsin poistua radalta.
Hieman on tulkinnanvaraista tämä 'hylyn jälkeen kilpailunomaisesti maaliin', sillä hylkyhän meille tuli vasta kun koira meni esteelle uudestaan. Ymmärrän kyllä ettei kisoihin mennä treenaamaan ja kuluttamaan siihen turhaa aikaa, mutta kyllähän esim keppien uusimiseen useamman kerran menee aivan todella paljon enemmän aikaa kuin koiran pyöräyttämiseen takaisin kontaktille. Eri asia on tietysti jos esteen tekee kokonaan uudestaan, sitten tietty pois suorinta tietä. No, näissä kisoissa oli tällainen linja ja näillä säännöillä pelattiin.
Tynkäradasta suivaantuneena lähdimme nälkäisinä toiselle radalle, eikä siitä oikeastaan ole muuta kommentoitavaa kuin JIHAA!

Katso tästä!

Tuli siellä yksi ylimääräinen piruetti koiralle, mutta siitä ja kontekteille pysäyttämisestä huolimatta etenemä oli reilusti yli 4m/s. Tällä radalla Faylle ylivoimainen voitto ja ensimmäinen LUVA.

Viimeisenä ratana ollut hyppäri levähti meillä jo aika alussa Fayn hieman hassuun putkikieltoon, mutta jatkui vielä kepeille, joilla rytmihäiriö sekoitti pakan lopullisesti. Keppien jälkeen hukkasin koiran valssissa selkäni taa, joten katsoin parhaaksi jättää leikin siltä osin siihen. Kokemus kertoo että tuossa tilanteessa en saa pakkaa enää kasaan ja on täysin turhaa yrittää räveltää muutamaa estettä maaliin. Hyvällä mielellä kuitenkin koira kainalossa radalta pois :)

Oli kyllä niin mahtava kisapäivä, enkä oikeastaan voisi tyytyväisempi koiraan olla. Tästä on hyvä jatkaa kun nyt ensin pidetään huoltotauko. Luvassa on uintia ja hierontaa mama-Faylle.

Viikko takaperin Capon perhe kutsui minut mukaan uimalaan, ja tuolloin polskimaan pääsi Manta. Ihan hullu vesipeto siitä ei tullut, mutta uimatekniikka on kyllä hallussa neidillä, kunhan joku ensin nostaa altaaseen ;)
Ihanaa oli nähdä Capo, ja oli kyllä hullu fiilis kun vajaa tunti aiemmin olin leikkinyt Nooan kanssa. Pikkumustat on kuin kaksi marjaa :)
Melkein kuin tässä viime kesänä ;)













Elvien viime vuoden päättänyt virtsatietulehdus talttui todella nopeasti antibioottikuurin alettua, eikä kontrollivirtsasta enää bakteereja löytynyt. Sen sijaan siellä lillui taas muutama struviittikide. Höh. Myös yksi paha (oletettu) närästyskohtaus on tässä viime aikoina koettu. Ja koska maksa elää edelleen omaa elämäänsä, varasin ajan sisätauteihin erikoistuneelle lääkärille. Päätä pahkaa en ole siihen paksuneulanäytteen ottoon koiraani viemässä, mutta haluan keskustella Elvien oudoista maksa-arvoista kokeneen lääkärin kanssa. Kunhan ensin taas kontrolloimme ne arvot...

Fayn huiliessa Wilson pääsee huomenna mukaani ohjattuun aksatreeniin. Sen kanssa on nyt parissa omatoimitreenissa hypätty 45cm korkeita hyppyjä, ja alun jälkeen homma alkaa yleensä sujua. Kyllä me sitä 3-luokkaa kokeilemassa käydään, kunhan nyt aikataulut saadaan sopimaan.

Mennyttä viikonloppua lukuunottamatta aurinko on ollut kateissa tammikuun alusta asti. Sieltä kuitenkin taltioitui muutama luminen nassukuva shelteistä :)






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti