Epäonniset, mutta silti niin onnekkaat trikit

Aloitetaan Elviestä, jonka maksa-arvot siis ovat olleet enemmän ja vähemmän koholla jo syksystä 2015 asti. Aika on saanut kulua koska koira on ollut normaali, mutta toki arvoja on seurattu ja syitä etsitty useammankin eri lääkärin toimesta erilaisilla tutkimuksella. Suurin tutkimus oli tietenkin koepalan otto reilu vuosi sitten. Sen oltua löydöksetön ja arvojen pikkuhiljaa laskettua viime keväänä kuvittelin meidän päässeen selville vesille, mutta mitä vielä.
Eilen vihdoinkin pääsimme Elvien kanssa sisätauteihin perehtyneen eläinlääkärin luokse, kun suuntasimme kohti Tammiston Evidensiaa ja siellä Anders Erikssonia. En tiedä minkä verran aikaa meidän käyntiin oli varattu, mutta reilun tunnin me vastaanotolla olimme. Oli huojentavaa keskustella asiasta kaikessa rauhassa  kokeneen lääkärin kanssa ja sain ensimmäistä kertaa selkeitä vastauksia mieltäni kaihertaneisiin kysymyksiin.
Vihtivetistähän meidät Andersin luo ohjattiin paksuneulanäytteen ottoon, mutta halusin ennen toimenpidettä keskustella lääkärin kanssa. Lähinnä halusin kuulla, voiko maksasta ylipäätään löytyä mitään sellaista minkä voi hoitaa, mitä voi lääkitä, tai minkä etenemistä voi hidastaa. En tahtoisi koiraani taas kerran ronkittavan useiden satojen eurojen edestä vain kuullakseni ettei voida tietää mikä sitä vaivaa. Täysin satavarmaa se nyt ei tietenkään tässäkään tapauksessa olisi, mutta lääkärin sanoin olisi ihme jollei sieltä jotain löytyisi.
Olen tässä koko ajan kirjoittanut maksa-arvoista monikossa, mutta itse asiassa ALT/ALAT (en tiedä miksi se eri paikoissa kirjoitetaan eri tavalla) on ainoa koholla oleva arvo. Kaikki muut arvot viittaavat maksan tekevän työnsä hyvin, ja tässä varmaan onkin syy Elvien normaaliin ja oireettomaan olotilaan.
Myös lääkärin tekemä ultraäänitutkimus puhuu sen puolesta. Kaikki näyttää täysin normaalilta, maksa, sappi, munuaiset, haima, mahalaukku, suolisto.. Ongelma on siis maksan sisällä, solut siellä eivät jostain syystä voi hyvin. Miksi eivät, siihen yritetään nyt saada vastaus paksuneulanäytteellä heti ensi kuun alussa. Ennen tätä käydään vielä uusimassa sappihappotesti ja Elvie pääsee myös fyssari-Niinan lempeään käsittelyyn :)

Ennen Elvien keikauttamista 'kaukaloon' lääkäri totesi että jos haluamme tarkastella ultralla myös maksan suonia, on koira rauhoitettava. Aloitimme kuitenkin ilman troppeja ja puolen tunnin tutkailun jälkeen lääkäri totesikin että no eihän tässä mitään uutta ultraa rauhoitettuna tarvitse, kaikki tarvittava näkyy hyvin koska koira ei jännitä itseään. Totesimme hoitsun kanssa että no ei, se näyttäis nukkuvan :D :D
Kuvassa Elvie rötköttää kaukalossa vielä kymmenen minuuttia tutkimuksen jälkeen. Voihan sydän!









Tähän väliin täytyy ottaa vähän happea ja käydä läpi soopeleiden tilanne. Tuuli ja Fay pääsivät Fayn kisojen jälkeen Nooa-veikan kanssa uimaan Pet Brosille Nurmijärvelle. Toisen puolikkaan ajasta Urpo ja Turpo uivat ilman liivejä, koska molemmilla oli vallan hyvä ote hommaan. Kukaan näistä koirista ei (ainakaan vielä) menen altaaseen itse, mutta ne on helppo sinne nostaa kun altaat ovat korkeita. Uinnin ja kuivauksen jälkeen Fay pääsi hierontaan, ja jumissahan tuo oli. Nyt viikonlopun ja ensi viikon alun kisojen jälkeen Fay pääsee fyssarille ja sitten katsotaan tarviiko pitää pidempääkin taukoa lajista. Nyt ei olla pariin viikkoon treenattu kuin omatoimisesti.

                                          Shelttijengi helmikuussa

Sitten se toinen trikki.. Tässä vaiheessa kaikki luulevat että kyse on Kössistä, mutta ei.

Maanantai-iltana sain soiton äidiltäni, että Nooalla on asiat vähän hullusti. Se oli käynyt pihalla tarpeillaan ja alkanut sen jälkeen nuolla takalistoaan. Yleensähän siellä on sitten joku kikkare jäänyt jumiin tai karvaa joka ei tule kokonaan ulos, mutta tässä tapauksessa asia ei ollut niin hyvin, sillä peräaukosta sojotti rautainen tikku. Ja kyllä, tässä vaiheessa todellakin kysyin että mitä??!!
Onneksi lähellä on eläinlääkäri, jonne useimmiten pääsee aina kun hätä on suuri. Kello oli seitsemän illalla ja jo kahdeksalta oli koirapoloinen vanhempieni kanssa vastaanotolla. Itse odottelin tietty kauhunsekaisin tuntein joko viestiä tai puhelua koiran tilasta. Yhdeksän jälkeen olivat onneksi jo kotona ja sain kuulla Nooan olevan nyt ok ja toipumassa. Tästä voitte lukea mistä:

Hiljaiseksi vetää. Mistä hel....stä koira olisi saanut rautalankaa ja miten se olisi voinut niellä sen sellaisenaan ilman että se jää jo kurkkuun kiinni? Niiden pätkien on täytynyt olla jonkun muun materiaalin sisällä jotta ne ovat voineet mennä mahaan asti. Ja koska Nooa ei ole edes kamalan ahne, sen on täytynyt olla jotain varsin hyvää. Ja miksi missään hyvässä, koiralle kelpaavassa olisi sisällä rautalankaa jollei joku tahallaan haluaisi koiraa vahingoittaa?
Se, mitä tässä oikeasti on tapahtunut, jäänee arvoitukseksi. Missä? Kuka? Kenelle? Miksi? Emme taida saada koskaan tietää.
Se nyt on ollut selvää jo maailman sivu, että mikään ei ole niin julma kuin ihminen.

Kiitos äippä kun pidät Nooasta huolta <3