Tammikuun tassuttelut

Vuosi 2018 on lähtenyt käyntiin aika leppoisissa merkeissä. Vuoden vaihtuessa oltiin koko jengi härskisti nukkumassa, eikä rakettihelvetti aiheuttanut meidän perheessä juurikaan järjestelyjä. Eihän räiske täällä maalla ole lähelläkään sitä mitä kaupungeissa, mutta kyllä täälläkin jytisee. Onnea on koirat jotka eivät tästä jytinästä välitä. Silti en missään tapauksessa lähtisi niiden kanssa raketteja katsomaan, se ei ole koiran paikka. Enpä välitä touhusta itsekään, rahan totaalista haaskaamista.

Tammikuun aikana meillä on ollut ihan omaa räiskimistä kun Fay on päässyt kisaamaan peräti kaksi kertaa, Lohjalle ja Lietoon. Kuusi rataa, kuusi hyllyä. Nyt ei ihan mene putkeen meillä tämä homma. Lägin kisoissa Fay kävi niin kuumana että keskittyminen jäikin sitten vähän vähemmälle. Vauhtia oli vallan tolkuttomasti, ja ensimmäisen kerran hyllytettiin siksi että Fay karkasi väärälle hypylle! Kyllä nyt irtoaa ihan pikkasen paremmin kuin ennen namiautomaattitreeniä ;) Yhdellä radalla hylyn syynä oli lentokeinu, jonka uusin. Jokaisessa radassa on silti aina jotain hyvää ja hauskaahan meillä taas oli :) Alla Lägin yhden radan kepit. Faytä ketuttaa kuin pientä eläintä (HAH!) kun tekisi mieli päästä vieläkin kovempaa.

Fayn vinkukepit :D

Alati kasvanut pujotteluvauhti on myös lisännyt rytmihäiriöiden määrää ja Liedon kisoissa hyppäri kosahtikin kepeillä sekoiluun, jota en korjannut. Tosin uskon että ilman tätä se olisi kosahtanut loppusuoralle, jossa irtoaminen ei ole Fayn pieneen päähän vielä iskostunut. Ekalla agiradalla tyrin ihan totaalisesti itse kuvitellen taas ohjaavani jotain isoa koiraa. Mistähän tämäkin juontaa juurensa... Toisella agiradalla kävi täysin samoin kuin lokakuussa Ojangossa, Fay tuli renkaasta ohi alkusuoralla. Rata alkoi hyppy-rengas-puomi-setillä, joten me sitten vaan uusittiin rengas ja jätettiin siihen.
Tämä rengas-ongelma on kyllä pirun haastava, koska treeneissähän Fay hakee renkaan lähes mistä kulmasta vaan  riippumatta siitä missä itse olen. Kisoissa renkaan ohituksia taas on tullut erilaisissa kohdissa, joten en osaa yhdistää sitä mihinkään tiettyyn, esim omaan sijoittumiseeni ja liikkumiseeni. Tämä ongelma kun selätetään, ollaan aika paljon vahvemmalla pohjalla.

Agikisojen lisäksi Fay on päässyt tyttöjensä kanssa uimaan. Tarkoitus oli että Elvie olisi ollut mukana, mutta sillä oli emätintulehdus, joten jätin sitten mustat koirat kotiin ja lähdettiin soopeliporukalla polskimaan. Kirkkonummen kuntouimarit Nurmijärvellä :)

Nää on kyllä niin mainioita uimareita. Kellään ei ole paniikkia vaan kaikki uivat hyvällä tekniikalla. Mutta altaaseen eivät vielä itse mene, joten ollaan aina nostettu koirat toisesta päästä altaaseen josta ne sitten uivat toiseen päähän rampille ja nousevat altaasta. Ja taas uudestaan jne. Jospa tulisi lämmin kesä (toivonko mahdottomia?) niin että pääsisi itsekin uimaan, niin ehkä se koirienkin uimaan meneminen siitä helpottuisi. Loistavaa liikuntaa joka tapauksessa ja PetBros on ihan mahtava paikka!

Eipä tammikuu oikeastaan kummoisempia sisäänsä kätkenyt, ulkoilua, vähän treenejä, on-off-talvea.. Nyt helmikuussa treeniaika tuplaantuu joten ehdin ihan toden teolla paneutua koko jengin kanssa tekemiseen. Kiva!