Pesänrakennuspuuhia

Pääsiäisenä on ollut mukavasti aikaa rakennella Faylle ja tulevalle lapsikatraalle omaa nurkkausta, jota on helppo muuttaa sitten kun pikkupirut alkavat enemmän liikkua.
Edelleenkin uskon Fayn synnyttävän aika ajoissa, kaikki merkit viittaavat siihen. Voinhan tietysti olla väärässäkin ;) No, kunhan synnyttää ;)
Laiskahko liikkumaan tuleva äiti on ollut jo jonkin aikaa, ollaan siis menty ihan Fayn tahtia. Pennut sen sijaan tuntuvat olevan kovin liikkuvaista sorttia ja Fayllä on välillä hieman tuskainenkin olo. Mielenkiintoista nähdä millaisia potkunyrkkeilijöitä sieltä tupsahtaa ;)

Tänään oli talvikauden viimeinen treeni Sporttikoirahallissa, menossa mukana Elvie ja Wilson. Eipä olisi juuri parempi fiilis voinut treeneistä jäädä! Elvie esitteli taitavia kaukokäskyjään jotka taltioin videolle, mutta ohjaajan järjettömien kiekumisten takia video taitaa olla julkaisukelvoton. Olen aina ollut kova kehumaan koiraa vuolaasti (ja näemmä myös aika kovaäänisesti) sen onnistuessa.

Wilsonin aksaosuus meni loistavasti, eikä kiekumiselta välttynyt äitinikään videokamera ;) Nyt alkaisi olla jo hinku kisoihin, mutta se saa nyt vielä odottaa. Keskiviikkona Wils pääsee vierailemaan omassa aksaryhmässäni jossa opetan.

Vaikka alan uskoa ettei kumpikaan näistä mustista ikinä tule starttaamaan tokokisoissa, olemme joka treeneissä ottaneet myös lyhyen paikallaolon. Eipä tuosta haittaakaan ole :) Tänään haasteena oli liian lähellä makaava vierustoveri:

Kössin suuri rakkaus, lumi, alkaa meidänkin pihalta pikkuhiljaa sulaa. Viimeiseen asti jätkä lumessa kuitenkin töylää :)

Voihan pentumasu

Fayn mielestä parasta just nyt on maata pötköttää ja esitellä alati kasvavaa masua :)

Vuorokausia on takana 45, eli parin viikon päästä on jännää! Olen varautunut aikaiseen synnytykseen koska Fay on ensikertalainen ja pentuja on tulossa useampi. Ja myös siksi että Fay on matkinut äitiään ihan jokaisessa asiassa :)

Elvie on saanut nyt paljon treeniaikaa kun Fay on ollut lomalla juoksun alusta lähtien. Maanantaitreenit ovatkin menneet mukavasti Wilsonin kanssa aksaten ja siihen perään Elvien kanssa hullutellen :) Pari uutta (turhaa) temppuakin se on oppinut. Ensi viikolla on luvassa viimeinen treeni Juvanmalmilla, sen jälkeen rauhoitutaan odottelemaan pentusia.

Tällä hetkellä kennelnimi odottaa FCI:n hyväksyntää, joten saattaa hyvinkin ehtiä nimi ennen pentujen rekisteröintiä. Se olisikin loistojuttu!

Kuudes tiineysviikko on lähtenyt käyntiin...

...ja Fay on palannut normisti ( = ahneesti) syövien shelttien joukkoon. Kuppi putsataan sisältä ja ulkoa, eihän sitä koskaan tiedä jos jotain roipetta on ulkopuolelle lentänyt ;)
Huonovointisuuden jäätyä taakse on myös liikkuminen kiinnostanut tulevaa äitiä hieman enemmän, mutta eiköhän asiaan tule muutos masun kasvaessa.
Itse en malttaisi enää odottaa, vaikka toki nautin täysin siemauksin tästä helposta ajasta. Kun pennut syntyvät, voin hyvästellä rauhalliset aamut pitkäksi aikaa. Tarkoitus kun on jättää puuppeloista kotiin yksi, mahdollisesti jopa kaksi. Joten mikäli kaikki ultrassa näkyneet viisi tulevat myös ulos, on ainakin kolmelle pennulle hakusessa yhteistyökykyinen koti.

Lohduttavia uutisia, hyviä uutisia ja erinomaisia uutisia!

Tämä viikko se alkoikin jännän äärellä :) Heti aamulla matkasimme tyttöjen kanssa Alfapetiin ja ohjelmassa oli Elvien maksa-arvojen ja pissan kontrolli sekä Fayn tiineysultra. Fayn tiineydestä olin lähes satavarma, mutta näin ensikertalaisena tahdoin asialle varmuuden, sekä vähän osviittaa pentujen määrästä.
Hieman taustaa Elvien maksaongelmista: Viime syyskuussa Elvielle tuli jonkinlainen ärhäkkä suolistotulehdus, jonka takia jouduimme käymään lääkärissä. Pyynnöstäni koirasta otettiin pieni verenkuva, joka sitten kertoikin maksa-arvon (ALT) olevan koholla. Tästä syystä tilanne kontrolloitiin muutaman viikon päästä, mutta tuolloin tämä sama arvo oli karannut jo taulukon ulkopuolelle. Tästä eteenpäin oli vuorossa kolmen viikon antibioottikuuri ja Samylinia tukemaan maksan toimintaa. Seuraava kontrolli kertoi karua kieltään, kuuri ei ollut auttanut, arvot paukkuivat edelleen taulukon ulkopuolella. Normaali arvo on 10 ja 125 välissä, Elviellä se oli yli 1000.
Alfapetin Jutta ultrasi Elvien sisuskalut ja maksasta löytyi värimuutoksia. Taas kerran vedettiin koiranomistajalta matto jalkojen alta, voi Elvie...
Seuraava etappi olikin Espoon Univet ja maksabiopsia. Elettiin joulukuun alkupuolta. Tämä käynti oli taas niitä kertoja kun tuntui karmaisevalta jättää koira toisten ronkittavaksi, maksan sorkkiminen kun ei ihan riskitöntä ole. Toimenpide onnistui kuitenkin ilman suurempia komplikaatioita ja sain Elvien kotiin toipumaan <3 Tästä alkoi kahden viikon mittainen tulosten odotus. Juuri sopivasti ennen joululomaa lääkäri sitten soittikin. Maksasta otetut koepalat olivat löydöksettömät, eikä vastausta korkeaan maksa-arvoon saatu tätäkään kautta. Tämä toki oli hyvä uutinen, mutta jätti kyllä olon aika tyhjäksi. Mitä seuraavaksi? No, koska koira oli täysin oireeton, ei lääkärin mielestä kannattanut tässä vaiheessa muuta kuin seurata tilannetta ja kontrolloida arvot keväämmällä.
Näitä arvoja olimme siis Elvien kohdalla tänään tsekkaamassa, ja tämä onkin se otsikon lohduttava uutinen, arvot ovat laskemaan päin, mutta siltikin vielä hurjan korkeat. Elvie on kuitenkin täysin oireeton, joten jatkamme seurantaa ja Samylinia. Jos jollakulla tämän blogin harvoista lukijoista on tietoa tai omakohtaisia kokemuksia koirien maksaongelmista, niin kuulisin niistä mielelläni vaikka sähköpostitse.

Otsikon hyvä uutinen sen sijaan oli Elvien pissa ja sen kiteettömyys. Elviellä on ikänsä ollut ongelmia struviittikiteiden(kin) kanssa, mutta vihdoin tuntuu löytyneen se ruokavalio tarvittavine vitamiineineen ja lisähöysteineen, jolla kiteet pysyvät poissa. Meillä kaikki koirat syövät raakaruokaa, ja tämä on asia josta en suostu tinkimään.

Alfapetissä ovat oppineet, että vaikka Elvien veri onkin punaista, se on silti siniverinen ja sille kuuluu sydänkuosinen pinkki teippi ;)

Loppuun sitten ne erinomaiset uutiset! Faystä tulee kuin tuleekin pikkuäiti :) Ultrassa näkyi peräti viisi pentua, joten Fay jatkaa kulkuaan pitkin äiti-Lizzyn tassunjälkiä. En pistä lainkaan pahaksi, jos myös synnytys ja pentujen hoito sujuvat kuten äidillä on sujunut. Tulevalla pentueella on nyt oma sivu, sieltä voi käydä lukemassa lisätietoja. Nyt vaan toivotaan jatkonkin sujuvan hyvin :)

                                               Vatsankasvattaja <3

Parasta talvea

Jopa neljä peräkkäistä aurinkoista pikkupakkaspäivää takana! Kameralle on tallentunut jotakin pientä. Vauhtikuvat saa odottaa kesää, Fay on hyvin rauhallinen, eikä Elvie juokse itsekseen. Fay on muutamana aamuna närppinyt ruokaansa, mikä tietenkin viittaisi sen olevan kovastikin tiine. Ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, ensi viikolla selviää paljon asioita :)

                                          Kössi, lumentappoase :D

                                          Kaunis pieni <3

                                          Tytöt

Erävoitto noutokapulasta

Elvie on sheltti, jota ällöttää kantaa suussaan mitään. Tästä syystä noudon opettaminen on tehty tooooodella pitkän kaavan mukaan, eikä liike ole vielä lähelläkään valmista. Mutta alkutilanteeseen nähden, jolloin koiraa lähinnä puistatti kun tarjosin sille kevyttä kapulaa pidettäväksi, olemme edistyneet hurjasti. Oman on-off-treeni-intoni huomioon ottaen saamme liikkeen kasaan ehkä juuri ja juuri ennen Elvien 10-vuotissynttäreitä :D :D
Tällä hetkellä tilanne on se, että kapulan pitäminen onnistuu kohtalaisesti. Jos koira nostaa päätään liikaa, tuppaa kapula kierähtämään liian pitkälle suuhun, mikä tietenkään ei ole toivottavaa koska se aiheuttaa kapulan pureskelua. Mutta eihän siitä inhottavasta kapulasta voi pitää kiinni kunnolla, eihän..?
Viime kesänä Elvie oppi nostamaan kapulan, ensin polvieni välistä, sitten koko ajan alempaa, ja lopulta maasta. Tämänkin se teki ensin itse maaten! Noo, tyyli on vapaa ;) Seuraava askel oli siis saada koira nousemaan makuulta istumaan kapula suussa. Jostain syystä tämä vaihe oli helppo, ja Elvie alkoikin nopeasti tarjota kapulan nostamista ihan itse seisoen. Kuitenkaan ei tullut kuuloonkaan, että se ottaisi ainuttakaan askelta kapula suussa, vaan kovalevy tilttasi samantien ja kapula joko tursahti suupielestä ulos tai koira jähmettyi niille sijoilleen.

Tänään treeneissä otin parit kapulat kehiin ja nakkasin ne keskelle treenikenttää itse lattialla istuen. Elvie aikansa pyöri niiden ympärillä ja minun suureksi yllätykseksi meni käskyn saatuaan nostamaan niistä toisen! Tästä innostuneena palkkailin sitä kapulan nostamisesta useammankin kerran, kunnes vihdoin sain sen liikahtamaan yhden askeleen minua kohti kapula suussaan!! Erävoitto, johon oli hyvä päättää treenin kapulaosio :) (ei kuvamateriaalia saatavilla)

Joskus tie on pitkä ja kivinen, joskus joku heittelee kapuloita rattaisiin (tai nurmikolle, ja hakee ne sieltä ihan itse jos perheen ainoa oikea noutaja on jäänyt kotiin...;) )

Tunnin treenisetti sisälsi myös pätkän aksaa äidin Wilsonin kanssa. On se kyllä jännä koira, välillä yhteistyömme sujuu kuin tanssi, toisinaan taas tuntuu että välillämme on hypyn siivekkeen lisäksi muutama valovuosi. Tarkoitus oli lähteä kisaamaan siinä vaiheessa kun oma kondikseni (selkä, paska kunto) sen sallii. No, vielä ei tunnu siltä. Muutenkin on olo, että ote ohjaamiseen ja kisaamiseen on aivan kadoksissa.. Saattaahan se olla että meneillään oleva suvantovaihe vaikuttaa sekä mieleen että kroppaan. Elvie jäi pois lajin parista viime elokuussa ja sitä myöten haudattiin lopullisesti suuri unelmani. Saattohoidossa se oli ollut jo viimeiset kaksi vuotta. Yocu (myös äitini koira) jäi eläkkeelle jo vuotta aiemmin. Vaikkei Yocu ikinä kärkikahinoihin vauhdittomuutensa takia yltänytkään, oli kisaaminen sen kanssa mukavaa. Minun ja Veikkolan koirakerhon silloisen minijoukkueen luottokoira, varma nollantekijä :)
Hyvin alkanut kisaputki Wilsonin kanssa viime syksynä loppui kuin seinään selkäni prakattua lopulta kokonaan, ja syksyn onnettomien treenien aikana en onnistunut saamaan Faytä kisavalmiiksi. Ja sitten alkoikin juoksut..
Kaikki nämä tapahtumat ovat itse asiassa syy siihen, että päätin astuttaa Fayn jo tästä juoksusta, enkä vasta seuraavasta.

Tauko kisa-aksasta siis jatkuu vielä määrittelemättömän ajan, vaikka toki yritämme päästä Wilsonin kanssa joihinkin epiksiin testailemaan nykykuntoamme, tai lähinnä sen puutetta.

Parin viikon päästä on luvassa jännät paikat, kun Elviellä on maksa-arvojen kontrolli ja Fayllä tiineysultra. Toiveissa on siis sekä negatiivisia että positiivisia tuloksia ja mieluusti tässä järjestyksessä :) Itse en vielä osaa Fayn tilasta muuta sanoa kuin että koira on yhtä rauhallinen kuin viime juoksun jälkeen. Tällä kertaa ehkä enemmän läheisyydenkipeä.

Elvistellen

Tänään on Elvien päivä. Ei siksi että sillä olisi synttärit tai nimpparit, vaan siksi että musta tuntuu siltä :) Viimeisen parin viikon aikana elämä on pyörinyt Fayn ympärillä, joten tänään itse kuningatar Elvie pääsi yksin kanssani hallille treenaamaan. Ja kyllä likka olikin liekeissä, kipinät vaan lenteli!

Siitä, oliko treeni mitenkään laadukasta, voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllä meillä oli hauskaa :) Seuraamisessa Elvie edistää herkästi ja korjaa välillä asentoaan, joten kokonaiskuvaltaan seuraaminen on hieman sekavaa. Lisäksi Elvien perusasento menee lähes huomaamatta vinoon jos korjaan sen asentoa hieman taaemmas. Tyyppi on niin pitkärunkoinen että kiertää takapäänsä mun vasemman jalan taakse vinoon. Suorempaa perusasentoa ollaan harjoiteltu alustan avulla, mutta alusta on nyt jäänyt jonnekin.. Tämä ehkä kertoo siitä kuinka tosissani jaksan tokoa treenata :D :D

Yhtä kaikki, meillä oli mahtavan mukava tunti hallilla, vaikka käteni tärveltyikin leikin tiimellyksessä sinipunaiseksi.

Koska kaikkiaan kuudesta koirasta vain äitini Wilson   (http://miskayocuwilson.blogspot.fi/ )  menee tällä haavaa agia, treenasin sen kanssa muutaman radanpätkän. Ihan kivasti jätkä paikoin rullasi, omasta motivaatiostani en voi sanoa samaa. Hakusessa on, ja pahasti. Tuolta se aikanaan tuli, mutta minne se meni?

                  Kilpatokon henkisesti haastavin liike, ainakin ohjaajalle.

                                                      THE Elvie <3